JultikaUniversity of Oulu repository

Abstract

In der vorliegenden Pro Gradu-Arbeit werden das Musical Elisabeth und die Sissi-Filmtrilogie durch die Literaturpsychologie von C. G. Jung betrachtet. Die beiden Werke schildern das Leben der Kaiserin Elisabeth von Österreich (1837–1898), die die Protagonistin sowohl des Musicals als auch der Filmtrilogie ist. Die theoretischen Schwerpunkte dieser Forschung sind die Psyche, die Individuation und die Archetypen.

Das Musical und die Filmtrilogie werden als Schilderungen der menschlichen Psyche betrachtet. Die Analyse stützt sich auf die Jungsche Literaturpsychologie, wo Märchen und Mythen als Schilderungen der Heldenfahrt, eines psychischen Prozesses, der auf die Individuation, d.h. Selbstwerdung, zielt, gesehen werden. Jung teilt die menschliche Psyche in Bewusstes und Unbewusstes. Nach ihm teilt sich das Unbewusste weiter auf in einen persönlichen und einen kollektiven Teil: im kollektiven Unbewussten residieren die Archetypen, die universale psychische Strukturen sind. Diese Arbeit konzentriert sich auf die für die Persönlichkeitsentwicklung wichtigsten Archetypen, die der Schatten, die Anima/der Animus, der alte Weise/die große Mutter und das Selbst sind. In einer Jungschen Märchenanalyse wird die Handlung der Geschichte mit der Entwicklung der Psyche zur Individuation gespiegelt. Während der Geschichte begegnet die Hauptfigur archetypischen Figuren und muss von ihnen gestellte Aufgabe lösen, um die Individuation zu erreichen.

In dem Analysekapitel werden die archetypischen Eigenschaften der Figuren, der Milieus und der Gesellschaftsschilderung in dem Musical und in der Filmtrilogie betrachtet. Außerdem wird geforscht, wie sie zur Individuation der Hauptfigur beitragen. Im Musical wird der Schatten von dem Tod repräsentiert; in den Filmen wird er durch Oberst Böckl und auch durch Sissi selbst geschildert. Kaiser Franz Joseph und Herzog Max in Bayern spiegeln in der Filmtrilogie den Animus wider, während im Musical auch Kronprinz Rudolf als eine Animus-Figur dient. Vertreter des Archetypen der großen Mutter in der Filmtrilogie sind ihrerseits Sissis Mutter Ludovika und die Schwiegermutter Sophie, im Musical nur die letztere. Die Schilderung des Selbst wird durch die mit den Archetypen geknüpften Symbole analysiert.

Das Musical Elisabeth und die Sissi-Filmtrilogie bieten zwei unterschiedliche Erzählungen über eine historische Frau an. Die Musicalprotagonistin individuiert sich nicht, sondern assimiliert sich mit ihrem Schatten, wodurch sie zu einer kollektiven Schattenfigur wird. Die Filmprotagonistin ihrerseits stellt sich den von den archetypischen Figuren gesetzten Herausforderungen und individuiert sich.

Tiivistelmä

Pro gradu -työni tarkastelee Itävallan keisarinna Elisabethista (myös “Sissi”, 1837–1898) kertovaa Elisabeth–musikaalia ja Sissi–elokuvatrilogiaa C. G. Jungin kirjallisuuspsykologian kautta. Tutkimuskohteet valittiin, koska ne ovat tunnetuimpia tulkintoja Elisabethin elämästä: musikaali on kaikkien aikojen suosituin saksankielinen musikaali ja elokuvatrilogia on muodostunut kotiseutuelokuvaklassikoksi. Tutkimukseni teoreettisia painopisteitä ovat psyyke, individuaatio ja arkkityypit.

Musikaalia ja elokuvatrilogiaa tarkastellaan inhimillisen psyyken kuvauksina. Analyysi tukeutuu jungilaiseen kirjallisuuspsykologiaan, jossa satuja ja myyttejä tarkastellaan kuvauksina sankarin matkasta psyykkisenä prosessina, jonka päämääränä on individuaatio eli omaksi itseksi tuleminen. Jung jakaa ihmisen psyyken tietoiseen ja tiedostamattomaan. Hänen mukaansa tiedostamaton jakautuu henkilökohtaiseen ja kollektiiviseen tiedostamattomaan, joista jälkimmäisessä sijaitsevat arkkityypit, yleismaailmalliset psyyken rakenteet. Työssäni keskityn ihmisen persoonankehityksen kannalta oleellisimpiin arkkityyppeihin, joita ovat varjo, anima ja animus, vanha viisas mies ja suuri äiti sekä itse. Jungilaisessa saduntulkinnassa tarinan kulku rinnastuu psyyken kehitykseen kohti individuaatiota: tämän matkan varrella päähenkilö kohtaa arkkityyppisiä hahmoja, joiden asettamat haasteet tämän tulee ratkaista, jotta hän voisi tulla omaksi itsekseen.

Analyysiluvuissa tutkin musikaalin ja elokuvatrilogian henkilöhahmojen, miljöiden ja yhteiskuntakuvauksen arkkityyppisiä ominaisuuksia sekä sitä, millaiseksi Elisabethin ja Sissin individuaatiokehitys näiden vaikutuksesta muodostuu. Varjon arkkityyppiä edustaa musikaalissa Kuolema, elokuvatrilogiassa eversti Böckl sekä myös Sissi. Animusta kummassakin edustavat keisari Franz Joseph sekä Elisabethin isä, herttua Max, musikaalissa myös kruununprinssi Rudolf. Suuren äidin arkkityypin edustajia ovat elokuvatrilogiassa Sissin äiti Ludovika sekä anoppi Sophie, musikaalissa näistä jälkimmäinen. Itsen ilmentymistä tarkastellaan arkkityyppiin liittyvien symboleiden kautta.

Elisabeth–musikaali ja Sissi–trilogia tarjoavat kaksi erilaista kertomusta historiallisesta naishahmosta. Musikaalin päähenkilö Elisabeth ei saavuta individuaatiota vaan sulautuu varjon arkkityyppiin, jolloin hänestä tulee kollektiivinen varjohahmo. Sen sijaan elokuvatrilogian päähenkilö Sissi selviää arkkityyppisten hahmojen asettamista haasteista ja saavuttaa individuaation.