JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Fennoskandiassa on harjoitettu intensiivistä metsätaloutta kahdensadan vuoden ajan, ja erityisesti 1900-luvun puolestavälistä lähtien se on muuttanut radikaalisti alueen metsien rakennetta. Metsätalous muuttaa metsän luonnollista sukkessiodynamiikkaa muun muassa aiheuttamalla metsähabitaattien pirstaloitumista, yksipuolistamalla puuston ikärakennetta ja lajistoa sekä vähentämällä vanhojen metsien määrää. Lisäksi metsien biodiversiteetti on heikentynyt metsätalouden takia, myös metsälintujen osalta. Kolopesivinä paikkalintuina tikat ja tiaiset ovat erityisen metsätalouden uhan alla. Tutkielmani tarkoitus on selvittää, miten Fennoskandian metsätalous vaikuttaa alueella pesiviin tikka- ja tiaislajeihin. Metsätalouden vaikutukset ovat lajeille pääosin negatiivisia. Metsien pirstaloituminen sekä rakenteen yksipuolistuminen näyttävät vaikuttavan negatiivisesti moneen tikka- ja tiaislajiin vähentämällä sopivia habitaatteja ja laskemalla habitaatin laatua suuressa mittakaavassa, vaikka pirstaloitumisella on myös positiivisia reunavaikutuksia. Lahopuun väheneminen haittaa erityisesti tikkoja. Lajien välillä on silti suuria eroja: habitaattigeneralistit eivät juuri reagoi metsätalouteen, niin sanotut osittaisspesialistit reagoivat joiltakin osin negatiivisesti ja vanhojen metsien spesialistit voimakkaan negatiivisesti. Muuttolintuihin verrattuna tikat ja tiaiset näyttävät olevan herkempiä metsätalouden vaikutuksille, sillä lajiryhmät sisältävät enemmän vanhoihin metsiin erikoistuneita lajeja. Metsätalouden uhkaamia tikka- ja tiaislajeja voidaan suojella luonnonmukaistamalla metsätaloutta esimerkiksi jatkuvapeitteisen kasvatuksen (CCF) ja säilytyshakkuiden (GTR) avulla, lisäämällä laho- ja lehtipuiden määrää sekä vähentämällä metsätalouden vaikutusaluetta keskittämällä hakkuita.