JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tarkastella pikkukeskosina syntyneiden lasten kommunikointitaitoja 8–9-vuotiaina. Lasten kommunikointitaitoja tarkasteltiin vanhempien arvioon perustuvan Children’s Communication Checklist-kyselyn (CCC-2) avulla ja verrattiin täysiaikaisina syntyneiden lasten taitoihin. Tutkimukseen osallistui 21 ennen 32. raskaus-viikkoa syntynyttä lasta ja heille valittiin aineistosta iän, sukupuolen ja äidin koulutustaustan mukaan kaltaistetut parit täysiaikaisina syntyneiden lasten joukosta. Tutkittavat ovat osa Minna Heikkisen väitöskirjaprojektin aineistoa, mikä kuuluu osaksi Factors on the Long-Term Neurologic and Neurocognitive Outcomes in Children Born Preterm (NeoGeNe Study) tutkimusprojektia.

Tässä tutkimuksessa pikkukeskosilla oli tilastollisesti merkitsevästi heikommat yleiset kommunikointitaidot 8–9-vuotiaana verrattuna täysiaikaisina syntyneisiin lapsiin. Kahdella pikkukeskosella oli CCC-2-menetelmän perusteella kliinisesti merkittäviä kommunikoinnin vaikeuksia. Pikkukeskoset erosivat täysiaikaisina syntyneistä lapsista tilastollisesti merkitsevästi puheen ja kielen taidoissa, jotka CCC-2-menetelmässä tarkastelevat kielen rakenteen hallintaa. Pragmatiikan eli kielen käytön osalta pikkukeskosten taidot olivat heikommat kuin täysiaikaisina syntyneiden lasten taidot, mutta ero ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Myöskään sosiaalisen vuorovaikutuksen taitotasolla ryhmien välinen ero ei yltänyt tilastollisesti merkitseväksi. Tarkasteltaessa CCC-2-menetelmän osa-alueiden hallintaa, olivat pikkukeskosten taidot tilastollisesti merkitsevästi heikommat puheen, syntaksin ja semantiikan osa-alueilla. Pikkukeskosten kommunikointitaitojen heikkoudet näkyivät siis erityisesti kielen rakenteellisen hallinnan haasteina.

Tutkimustulokset olivat yhdenmukaisia aikaisempien tutkimusten kanssa niiltä osin, että pikkukeskosten kommunikointitaidot olivat heikommat kuin täysiaikaisina syntyneiden lasten. Tässä tutkimuksessa pragmaattisten kommunikointitaitojen erot eivät olleet yhtä selkeät pikkukeskosten ja täysiaikaisina syntyneiden lasten välillä kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Yksilöllinen vaihtelu lasten kommunikointitaidoissa oli hyvin suurta varsinkin pikkukeskosten joukossa, mikä on havaittu myös aiemmissa tutkimuksissa. Päin vastoin kuin aiemmissa tutkimuksissa pienipainoisuus raskauden kestoon nähden (SGA) ei ollut yhteydessä pikkukeskosten kommunikointitaitoihin. Lapsien, jotka olivat sairastaneet kroonisen keuhkosairauden (BPD), sosiaalisen vuorovaikutuksen taidot olivat tilastollisesti merkitsevästi heikommat kuin ei-sairastaneiden taidot, mikä tukee aikaisempien tutkimusten tuloksia. CCC-2-menetelmän tuloksia tarkasteltaessa tulee huomioida, että menetelmä on kehitetty seulomaan lapset, joilla on kommunikoinnin haasteita. Menetelmän avulla voidaan siis tunnistaa ne lapset, joiden kielellisiä taitoja tulee arvioida tarkemmin ja selvittää tarvetta jatkotutkimuksiin sekä erityiseen tukeen.