JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Taide- ja taitoaineisiin kohdistuu jatkuvasti säästöleikkauksia, jotka vaikuttavat niin koulutaipaleensa vasta aloittaneisiin lapsiin kuin opettajiksi opiskeleviin. Muuttuvaan tilanteeseen yritetään mukautua niin hyvin kuin suinkin mahdollista, mutta voidaanko lapsille taata laadukasta opetusta? Tämä kysymys kiinnostaa itseäni luovuuden ja itseilmaisun kannalta, joiden yhdistelmästä käytän nimitystä luova itseilmaisu.

Tässä kirjallisuuskatsauksena toteuttamassani tutkielmassani pyrin selvittämään sitä, kuinka lapsen omista ajatuksista ja ideoista kumpuava ilmaisu pääsee toteutumaan alakoulun kuvataideopetuksessa. Tarkemmin haluan saada vastauksen seuraaviin tutkimuskysymyksiini:

1. Mitä on itseilmaisu alakoulun kuvataiteessa?

2. Miten opetussuunnitelma tukee itseilmaisun toteutumista?

Tarkastelun kohteenani on erityisesti vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, jonka antama ohjeistus koskee suurinta osaa Suomen alakoulua käyviä lapsia. Opetussuunnitelmat sekä vallitsevat kasvatuskäsitykset muuttuvat ajan saatossa, sillä ne heijastavat sen aikaista yhteiskuntaa. Tämän vuoksi käyn tutkielmassani läpi taidekasvatuksen historiaa, jotta saan kokonaiskäsityksen siitä, millainen luovan itseilmaisun rooli on ollut aina 1800-luvun lopusta 2000-luvulle saakka. Tämä myös auttaa hahmottamaan, kuinka suuressa arvossa luovuus sekä itseilmaisu ovat tänä päivänä verrattuna vuosikymmenien takaiseen aikaan.

Lapsen tuottamaan taiteeseen vaikuttaa lapsen kokemus taiteesta. Lapsi valmistaa luontaisesti itseään kiinnostavia kuvia ja ilmentää siten omaa kokemusmaailmaa. Lapsen taide vaihtelee myös sen mukaan, missä kontekstissa lapsi tuottaa kuvaa. Koulussa taidetta määrittää tehtävänannot, kun taas kotona kuvan tekemiselle on vapaammat ”raamit”. Luovan itseilmaisun toteutumiseksi koulussa ei riitä ainoastaan lapsen oma panos, vaan myös kasvattajan roolilla on vaikutusta siihen, kuinka lapsen ilmaisua voidaan tukea. Koska lapsen taiteen tekeminen koulussa on sosiaalista toimintaa, tutkielmani teoreettisena lähtökohtana toimii sosiokonstruktiivinen lähestymistapa, joka korostaa tiedon rakentumista sosiaalisten suhteiden muodostamana.