JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Selkäkipu on yleinen vaiva, joka aiheuttaa merkittäviä kuluja terveydenhuollossa. Kipumekanismeja on useita erilaisia, esimerkkeinä lihasperäiset tai nivelistä johtuvat vaivat. Selkärangan välilevyrappeumasta aiheutuvat kiputilat ovat yleisiä, Yhdysvalloissa alaselkäkivuista johtuvista perusterveydenhuollon potilaskäynneistä 26–39% voitiin yhdistää välilevyperäisiin kipuihin. Ehdottoman tärkeää on erottaa potilaat, jotka voivat hyötyä selkärangan leikkaushoidosta niistä potilaista, joilla selkäkivut johtuvat muista kuin välilevyperäisistä syistä. Diskusperäisen kivun ja degeneraation löytämisessä ollaan perinteisesti käytetty magneettikuvausta, mutta magneettikuvaus yksin ei kuitenkaan pysty erottelemaan oireisia välilevyjä täysin viattomista löydöksistä. 2000-luvun alussa on yleisesti potilaiden erottelussa ollut käytössä ns. diskografia, jossa mahdollisesti oireileva ja kipeä välilevy pyritään etsimään ruiskuttamalla ohuella neulalla varjoainetta välilevyn sisälle, samalla yrittäen provosoida oireilevan välilevyn kipua esiin. Diskografia on kuitenkin epäluotettava, sekä aiheuttaa säderasitusta. Myöhemmin havaittiin myös, että diskografia nopeuttaa välilevyrappeuman etenemistä sekä aiheuttaa välilevypullistumia. Diskografioista on tämän jälkeen Suomessakin luovuttu lähes kokonaan. Diskografian korvaavaksi tutkimusmenetelmäksi on ehdotettu välilevypuudutusta, eli diskusblokkia, jossa mahdollisesti oireilevaksi identifioituun välilevyyn ruiskutetaan pieni määrä puudutusainetta. Jos potilas kokee, että selkäkipu väliaikaisesti helpottaa puudutuksen myötä on testi positiivinen ja potilas todennäköisesti hyötyy kyseisen välilevyn luudutus- tai välilevyproteesileikkauksesta.

Oulun yliopistollisessa sairaalassa välilevyjen diagnostisia puudutuksia on tehty 2010-luvun alusta lähtien yhteensä noin 70. Potilasvalinnassa operatiivista hoitoa ajatellen on kuitenkin myös muita muuttujia kuin välilevyn puudutuksen lopputulos. Oulussa hoidetuista potilaista ei ole olemassa tarkempaa dataa, kuinka välilevypuudutuksien tekeminen ja sen tulos on lopulta vaikuttanut potilaalle valittuun hoitolinjaan. Tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää, minkälaiseen hoitolinjaan potilaiden kohdalla on lopulta päädytty positiivisen tai negatiivisen välilevypuudutuksen jälkeen. Lisäksi tarkoituksena on kartoittaa, minkälainen oirekuva potilailla on ollut, kun heille on päädytty tekemään välilevyn puudutus.