JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Pro gradu -tutkielmani on kriittistä diskurssianalyysiä Helsingin Sanomien työttömyysaiheisista pääkirjoituksista, jotka on julkaistu vuosina 1993 ja 2015.Tutkimukseeni sisältyy 20 ensimmäistä työttömyysaiheista pääkirjoitusta molemmilta vuosilta. Valikoin vuodet 1993 ja 2015 tarkasteluun, koska molempina vuosina työttömyysaste oli nousussa ja bruttokansantuote laskussa. Tarkastelen, miten molempina vuosina esiintyvät diskurssit eroavat toisistaan.

Tutkimukseni taustalla on oletus kielestä funktionaalisena ilmiönä. Tutkimukseni tärkeimpiä lähdeteoksia ovat Norman Fairclough’n teos Language and Power (2001) ja Vesa Heikkisen väitöskirja Ideologinen merkitys. Kriittisen tekstintutkimuksen teoriassa ja käytännössä (1999).

Käytän tutkimusmenetelmänä kriittistä diskurssianalyysiä, jonka avulla pystyn kuvaamaan tutkittavan ilmiön laatua yksityiskohtaisesti. Tarkastelen esimerkiksi sanavalintoja, oletuksia, modaalisia keinoja, verbivalintoja, referointirakenteita sekä verbin passiivisuutta, aktiivisuutta ja nollapersoonaa. Kaikki aineistoni tekstit on julkaistu Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla.

Koska vuonna 1993 työttömyysaste oli korkeampi kuin vuonna 2015, vaikuttaa se väistämättä siihen, miten siitä on kirjoitettu: vuonna 1993 työttömyydestä kirjoitettiin enemmän, ja vuoden 1993 aineistossa aktivoitui myös enemmän niemämiäni diskursseja. Nimeämäni, ja molempina vuosina esiintyvät, diskurssit ovat työvoimadiskurssi, avun tarvitsijat -diskurssi, poliittisen vallan diskurssi, mielenterveysdiskurssi, sairausdiskurssi, elollisuusdiskurssi, kuvaajadiskurssi ja ratkaisudiskurssi.

Vuoden 1993 diskursseissa työttömyyttä kuvataan usein kollektiivisena tilana ja työttömyyteen liitetään ihmisten tunnetilat ja kokemukset. Vuoden 2015 diskurssimaailma korostaa enemmän yksilöä, tutkimustietoa ja ratkaisuja.

Kun vuoden 1993 työttömyyden aikaan kirjoitetaan työntekijöistä ja työvoimasta, keskitytään erityisesti laajoihin ihmisjoukkoihin, teollisuuden alojen työvoimaan ja työttömyyden talousvaikutuksiin. Työttömät sen sijaan näyttäytyivät apua tarvitsevina ja kirjoituksissa ollaan huolissaan työttömien mielenterveydestä.

Vuonna 2015 työntekijöitä käsittelevissä teksteissä keskitytään yksilön hyvinvointiin ja tietyn alueen työttömyystilanteeseen. Apua tarvitsevina taas näyttäytyvät irtisanomisuhan alla olevat työntekijät ja heidän henkinen hyvinvointinsa.

Vuonna 1993 poliittisille päättäjille esitetään ehdotuksia ja vaatimuksia sekä heidän toimintaansa kritisoidaan, kun taas vuoden 2015 pääkirjoituksissa poliittisia toimijoita referoidaan ja hallituksen toimintaa kuvataan passiivimuodossa. Vuoden 2015 pääkirjoituksissa ei anneta konkreettisia ehdotuksia päättäjille.

Vuonna 1993 työttömyys näyttäytyy sairautena, jolloin sitä voidaan hoitaa ja työttömät voidaan pelastaa. Vuonna 2015 työpaikat nähdään pelastettavina asioina ihmisten sijaan. Lisäksi vuonna 1993 työttömyys näyttäytyy itsestään tapahtuvana elollisena oliona, kun vuonna 2015 työttömyyttä ei enää juurikaan kuvata itsenäisenä toimijana.

Vuoteen 2015 tultaessa työttömyyttä käsitellään enemmän tilastoilla ja luvuilla, ja toistuvia käsitteitä ovat työttömyys- ja työllisyysaste. Vuonna 1993 työttömyyttä kuvataan nousevaksi, kun vuonna 2015 työttömyysastetta kuvataan nousevaksi.