JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Opinnäytetyöni tarkastelee johtajuutta Peter Sengen oppivan organisaation teorian näkökulmasta sekä teorian ytimen muodostavia disipliinejä johtamisen työvälineinä. Tutkimusstrategia perustuu intensiivisen ja välineellisen tapaustutkimuksen toteuttamiseen: tavoitteenani on tutkia, miten Nokia oyj:n toimitusjohtajana, pääjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana toimineen Jorma Ollilan kuvausta Nokian organisatorisesta oppimisesta ja sen johtamisesta voidaan rekonstruoida Sengen teorian kautta.

Teoreettisessa viitekehyksessä esittelen oppivan organisaation pääpiirteitä ja sen johtajuudesta käytyä kansainvälistä tutkimuskeskustelua. Tutkimuksen empiirisen osuuden toteutan narratiivisen tutkimusotteen keinoin. Käytän aineistona Ollilan muistelmateoksen, "Mahdoton menestys — Kasvun paikkana Nokia" (2013), pohjalta muodostettua kertomusta, jonka olen narratiivisen sisällönanalyysin avulla järjestellyt eheäksi rekonstruktioksi siitä, miten Nokian organisatorista oppimista johdettiin ”sengeläisittäin” vuosina 1992–2006. Tulosten perusteella Ollilan kertomus tukee aikaisempaa tutkimusnäyttöä, jonka mukaan oppiminen on merkittävässä asemassa organisaation toiminnan kehittämisessä, ja johtajalla on keskeinen rooli oppimista mahdollistavana sosiaalisena vaikuttajana. Lisäksi disipliinien yksityiskohtainen tarkastelu Nokia-casen kontekstissa konkretisoi niiden tarjoamia menetelmiä ja keinoja johtamisen työvälineinä. Tulosten pohjalta muodostamani johtopäätökset ovat:

1. Oppivan organisaation teoria ei juurikaan pidä sisällään kasvatusteoreettisia näkemyksiä, vaikka oppimisen käsite nouseekin teorian keskiöön.

2. Sengen teoriaan suhteutettuna oppivaksi organisaatioksi kehittyminen tapahtuu käytännössä hitaasti ja epäsuorasti.

3. Liiketoimintaympäristö ja sen muutokset vaikuttavat merkittävästi organisaation oppimiseen ja sen johtamiseen.

4. Oppivan organisaation johtamisessa on havaittavissa ristiriitaa disipliinien sisältämien eettisten periaatteiden ja taloudellisten hyötymispyrkimysten välillä.

Lopuksi pohdin opinnäyteprosessin aikana syntyneitä ajatuksia Sengen teoriaan kohdistuvista kehitysideoista. Perustelen erityisesti, miksi oppivan organisaation teoreettisiin haasteisiin vastaaminen edellyttäisi vahvempaa kasvatustieteellistä tutkimusperspektiiviä.