JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin, miten Iso-Britannian diplomaatit ja Britannian ulkoministeriön Foreign Officen edustajat suhtautuivat Ruotsiin vuosien 1919–1929 välisenä aikana. Samalla tarkasteltiin mistä Ruotsin tapahtumista raportoitiin ja miten tapahtumista kirjoitettiin 1920-luvulla. Päälähteenä tutkimuksessa käytettiin British Documents on Foreign Affairs: Reports and Papers from the Foreign Office Confidential Print -asiakirjakokoelmaa, jonka perusteella selvitettiin Iso-Britannian diplomatiatyötä ja brittiedustajia kiinnostaneita aiheita Tukholman ja Lontoon välillä. Tarkastelussa olivat tutkimuskysymykselle keskeiset asiakirjat, jotka pääasiassa oli laadittu Iso-Britannian Tukholman-suurlähetystössä. Maailmansotien välisellä kaudella diplomatiatyö oli keskeisessä osassa kansainvälisten suhteiden solmimisessa ja ulkopolitiikan laadinnassa. Diplomaattiasiakirjat kertovat olennaisesti, miten tuona aikana ymmärrystä ulkopoliittista suhteista muodostettiin ja miten diplomatiatyöllä saatiin edistettyä kansallisvaltioiden etuja ja intressejä. Tutkielma kuuluu poliittisen historian tutkimuskenttään, tarkemmin diplomatiahistoriaan. Tutkimusaihetta lähestyttiin kahden teeman avulla, toisen tarkastellessa sitä, miten brittidiplomaatit näkivät Ruotsin ensimmäisen maailmansodan jälkeisellä kaudella ja mistä he raportoivat ja miten. Toinen tutkimusteema tarkastelee Ruotsin ulkosuhteita, miten Iso-Britannia niihin ja niiden hoitoon suhtautui, sekä miten ne liittyivät brittien intresseihin. Ruotsin ulkosuhteista asiakirjojen pohjalta nousivat eritoten esiin Ruotsin Suomen- ja Neuvostoliiton-suhteet. Ruotsin ja Suomen suhteissa etenkin Ahvenanmaan-kiista kiinnosti brittejä. Iso-Britannia pyrki olemaan aktiivinen toimija Itämerellä varsinkin 1920-luvun taitteessa, kun Itämeren alueen perinteiset suurvallat, Saksa ja Venäjä, olivat heikkouden tilassa. Ensimmäinen maailmansota oli mullistanut Pohjois-Eurooppaa, kun Venäjän keisarikunnan hajoamisen myötä Itämeren rannoille syntyi kerralla viisi uutta itsenäistä valtiota. Myös sodassa puolueettomana pysyneet Skandinavian maat joutuivat sopeutumaan uuteen maailmantilanteseen, kun perinteinen voimatekijä Saksa oli lyöty ja Venäjällä kuohui. Ruotsi huomasi sen geopoliittisen aseman muuttuneen, kun sen ja vanhan turvallisuusuhan Venäjän väliin oli syntynyt itsenäinen valtio Suomi. Ruotsin talous oli myös sodan runtelema, joten se tarvitsi uusia kumppaneita noustakseen muun Euroopan kanssa jaloilleen. Tähän tilaisuuteen Iso-Britannia pyrki iskemään ja diplomatia Skandinavian maiden kanssa oli tärkeässä osassa 1920-luvun alussa. Sodan puolueettomat maat pyrittiin saamaan mukaan läntiseen yhteistyöhön juuri perustetun Kansainliiton avulla. Lupaukset turvallisuudesta ja rauhasta myös miellyttivät ruotsalaisia. Iso-Britannia oli myös kiinnostunut ruotsalaisesta yhteiskunnasta, varsinkin sosiaalidemokraattien reformeista.