JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on vapaaehtoisesti lapsettomien informaatiokäyttäytyminen ja vertaistuen kokemukset sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia tiedontarpeita vapaaehtoisesti lapsettomilla on ja mitä tiedonlähteitä ja tiedonhankintakanavia he hyödyntävät tiedonhankinnassaan. Lisäksi tutkimuksen avulla selvitettiin, millaista vertaistukea vapaaehtoisesti lapsettomat kokevat sosiaalisen median ryhmissä.

Tutkimuksen aineisto kerättiin verkkokyselyllä syksyllä 2020. Tutkimusaineisto analysoitiin sekä tilastollisin menetelmin että teemoittelun ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Kyselyyn vastasi 39 henkilöä.

Tulosten perusteella voidaan sanoa, että vapaaehtoisesti lapsettomien tiedontarpeet liittyivät enimmäkseen ehkäisyyn, vertaistukeen, tieteelliseen tietoon ja yleiseen asenneilmapiiriin vapaaehtoisen lapsettomuuden ympärillä. Aktiivisen tiedonhankinnan sijaan tuloksissa painottui tiedon saaminen ja kohtaaminen sattumalta.

Tiedonlähteinä vapaaehtoisesti lapsettomilla olivat arkielämän tiedonhankinnassa suurimmalta osin internet ja sosiaalinen media. Myös vapaaehtoiseen lapsettomuuteen liittyvässä tiedonhankinnassa internet ja sosiaalinen media olivat käytetyimmät tiedonlähteet. Lisäksi tiedonlähteinä hyödynnettiin kirjallisuutta ja Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry:n verkkosivuja.

Tutkimusaineistossa ilmeni kaikkia McKenzien (2003) informaatiokäytäntöjen mallin tiedonhankinnan tapoja. Eniten vapaaehtoisesti lapsettomien tiedonhankinnassa esiintyi aktiivisen seurannan informaatiokäytäntöjen tapaa, mikä ilmeni enimmäkseen sosiaalisen median uutissyötteen seuraamisena.

Sosiaalisen median vapaaehtoisesti lapsettomien ryhmissä koettiin saatavan vertaistukea. Ryhmien kerrottiin olevan tärkeitä vertaistuen lähteitä, koska omassa lähipiirissä ei välttämättä ole saatavilla tukea tai ymmärrystä. Useat vastaajat kokivat ryhmien olevan paikkoja, joissa on turvallista keskustella myös sellaisista ajatuksista, joita ei ole sopivaa lausua ääneen julkisesti. Jotkut vastaajat puolestaan kokivat lapsiin liittyvien negatiivissävytteisten keskustelujen olevan ahdistavia. Aineistossa kuitenkin korostui ryhmien hyvä yhteishenki ja turvallinen tila, jossa ketään ei tuomita.

Vapaaehtoisesti lapsettomien informaatiokäyttäytymistä ei ole tiedettävästi tutkittu aiemmin. Näin ollen tämä tutkimus tuottaa uutta tietoa. Tulokset ovat suuntaa antavia ja muodostavat pohjan potentiaaliselle jatkotutkimukselle.