University of Oulu

Parodontologisen hoidon vaikuttavuus nivelreuman hoitotasapainoon

Saved in:
Author: Koskela, Saara1
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Medicine, Department of Dentistry
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, 0.5 MB)
Pages: 37
Persistent link: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202012083241
Language: Finnish
Published: Oulu : S. Koskela, 2020
Publish Date: 2020-12-08
Thesis type: Other thesis
Tutor: Ylöstalo, Pekka
Reviewer: Ojala, Meeri
Ylöstalo, Pekka
Description:

Tiivistelmä

Parodontiitti on krooninen suun tulehdussairaus. Vuonna 2010 vaikeaa parodontiittia arvioitiin esiintyvän 10,8%:lla ihmisistä maailmanlaajuisesti. Ikä, sukupuoli, etnisyys ja sosio-ekonominen asema vaikuttavat parodontiitin yleisyyteen. Parodontiittia voidaan hoitaa tehokkaasti hammaskiven poistolla ja juurenpinnan kuntoutuksella.

Nivelreuma on krooninen autoimmuunisairaus, jossa tapahtuu etenevää nivelten tuhoutumista. Taudin patogeneesissa oleellista on vasta-aineiden muodostuminen sitrullinoiduille proteiineille ja peptideille. Reuman aktiivisuuden arviointiin on kehitetty useita mittareita, näistä yleisimmin käytetty on niin kutsuttu DAS28-arvo (taudin aktiivisuusarvo, joka ottaa huomioon 28 niveltä). Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että parodontologinen tutkimus ja varhainen hoito ovat tärkeitä nivelreumaa sairastavilla.

Käsittelen tässä kirjallisuuskatsauksessani parodontologisen hoidon vaikuttavuutta nivelreuman hoitotasapainoon. Keskityin käsittelemään tutkimuksia, joissa toteutettiin parodontologista hoitoa ja arvioitiin sen vastetta nivelreuman aktiivisuuteen. Seuloin löytämäni artikkelit Scopus- ja Pubmed-tietokannoista hakusanoilla PERIODONTITIS AND RHEUMATOID ARTHRITIS. Esittelemissäni tutkimuksissa nivelreuman aktiivisuuden mittareina käytettiin DAS28-arvoa, CRP-tasoa sekä laskoa. Useassa tutkimuksessa havaittiin parodontologisen hoidon vähentävän nivelreuman aktiivisuutta. Kaikki tutkimustulokset eivät kuitenkaan olleet täysin yksiselitteisiä, ja aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta. Käsittelemissäni tutkimuksissa seuranta-aika vaihteli neljän viikon ja kuuden kuukauden välillä, tulevaisuudessa tehtävissä tutkimuksissa pidemmistä seuranta-ajoista lienee hyötyä.

see all

Subjects:
Copyright information: © Saara Koskela, 2020. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.