JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tutkielmassa tarkastellaan Yhdysvaltain luottopolitiikkaa Suomen suhteen vuosien 1944–1947 aikana. Tutkimuksella selvitetään, millaista Yhdysvaltain luottopolitiikka Suomen suhteen oli ja mitkä tekijät sitä määrittivät. Tämän lisäksi tutkielmassa tarkastellaan Yhdysvaltain ja Suomen välisten luottoneuvotteluiden etenemistä ja neuvotteluita hallinneita teemoja. Tutkimusaineistona toimii asiakirja-arkisto ”Foreign Relations of United States”. Asiakirjoja tarkastellaan sisällönanalyysia hyödyntäen. Valtaosa aineistosta muodostuu Yhdysvaltain diplomaattien ja poliitikkojen kirjoittamista sähkeistä.

Yhdysvaltain luottopolitiikassa Suomen suhteen on havaittavissa eri vaiheita. Vuodesta 1944 aina vuoden 1945 syksyyn asti Yhdysvaltain politiikka hallitsi näkemys olla tukematta maita, joilla oli sotakorvausvelvoitteita. Tämän takia maa vastusti tuolloin Suomen luotottamista. Pitkälti maan haluttomuus olla tukematta sotakorvausvelvollisia valtioita johtui Yhdysvaltain huonoista kokemuksista ensimmäisen maailmansodan jälkeen, jolloin se oli epäsuorasti joutunut maksamaan Saksan sotakorvauksia. Tämän lisäksi Yhdysvaltain huomio oli vuosien 1944–1945 aikana kiinnittynyt toiseen maailmansotaan, eikä sillä sen takia ollut kiinnostusta Suomen luotottamiseen.

Vuoden 1945 lopussa Yhdysvaltain kielteinen linja muuttui ja maa oli sittenkin valmis luotottamaan Suomea. Syitä linjan muuttumiselle oli useita. Erityisesti globaalin tilanteen muuttuminen vaikutti Yhdysvaltain päätökseen luotottaa Suomea. Kehitys oli johtamassa lännen ja idän väliseen kaksintaisteluun. Neuvostoliiton vaikutusvalta oli kasvanut sodan seurauksena ja Suomen itsenäisyyden menetys nähtiin yhtenä uhkakuvana Yhdysvalloissa. Yhdysvallat halusikin taloudellisen tuen avulla vankistaa Suomen itsenäistä asemaa. Näin Suomen taloudellinen tukeminen kytkeytyi osaksi maan kylmän sodan aikaista taloudellista sodankäyntiä. Suomi nähtiin yhtenä kylmän sodan kohteista ja maan taloudellisella tukemisella pyrittiin patoamaan kommunismin leviämistä vankistamalla Suomen sisäisiä oloja. Tämän lisäksi Yhdysvallat halusi myös säilyttää asemansa Suomen markkinoilla ja tukea samalla Suomen vientiä. Yhdysvaltain tuotantokapasiteetti oli kasvanut merkittävästi toisen maailmansodan aikana ja se tarvitsikin tuotteilleen markkina-alueita.

Luottokysymykset hallitsivat maiden välistä vuoropuhelua koko tutkittavan ajanjakson ajan. Vuosien 1944–1945 aikana Yhdysvaltain diplomaattien ja suomalaispoliitikkojen välisissä keskusteluissa suomalaispoliitikot nostivat jatkuvasti esiin Suomen tarpeen luotolle. Yhdysvaltain edustajat taas korostivat yhä uudestaan ja uudestaan maan kielteistä suhtautumista luottoihin. Yhdysvaltain myönnyttyä Suomen luotottamiseen vuoden 1945 lopussa eivät luottokysymykset kuitenkaan jäänet taka-alalle maiden edustajien keskusteluissa, vaan vuosien 1946–1947 aikana maiden välisessä keskustelussa suomalaispoliitikot jatkoivat ahkerasti lisäluottojen metsästämistä, mikä tuottikin lopulta tulosta.