JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tässä kansanlingvistisessä pro gradu -tutkielmassani tutkin suomalaisten maallikoiden käsityksiä karjalan kielestä. Lisäksi tutkin maallikoiden suhtautumista karjalan kieleen. Maallikoilla tarkoitan tässä työssä sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole opiskelleet suomalais-ugrilaisia kieliä yliopistossa. Aineistonani on 80 kyselylomakevastausta. Informanttini ovat syntyneet vuosina 1949–2001 ja puhuvat kotikielenään suomea. Suurin osa informanteistani on korkeakoulutettuja ja neljänneksellä on karjalankielisiä kontakteja.

Käytän analyysissani sosio- ja kansanlingvistiikan teorioita muun muassa metakielestä ja kieliasenteista. Tärkein metodini on kuuntelutesti, jolla olen selvittänyt, kuinka hyvin maallikot tunnistavat karjalan kielen. Informanttini ovat kuulleet kolme karjalan varieteettia ja kaksi suomen varieteettia sekä viron, vepsän ja koltansaamen ääninäytteet. Informantit ovat vastanneet, onko kieli heidän mielestään karjalaa vai ei. Sitten he ovat perustelleet vastauksensa. Kyselylomakkeessani on ollut lisäksi karttatehtävä, kielimuotojen miellyttävyyden arvioimiseen liittyviä tehtäviä sekä erilaisia asteikkoja, joilla olen mitannut maallikoiden näkemyksiä. Avoimia vastauksia olen tulkinnut sisällönanalyysin keinoin.

Tutkielmani tarkoitus on ollut muun muassa selvittää, hahmottavatko maallikot karjalan omaksi kielekseen vai suomen murteeksi. Tulosteni perusteella suurin osa informanteistani pitää karjalaa kielenä, ei murteena. Aineistossani on kuitenkin myös sellaisia, jotka sekoittavat kielen ja murteen käsitteet tai pitävät karjalaa vain murteena. Informanttini tuntevat karjalan kielen tilanteen vaihtelevasti. Suurin osa ei esimerkiksi tiedä, että karjalalla on erikoisasema Suomen lainsäädännössä. Karjalan kuitenkin tiedetään olevan kotoperäinen ja uhanalainen kieli.

Informanttini erottavat karjalan kielen erittäin hyvin muista testissä käyttämistäni kielimuodoista. Karjalan varieteeteista eniten karjalan kieleksi mielletään eteläkarjalan murre. Karjalaisimmaksi alueeksi informanttini taas mieltävät Raja-Karjalan. Informantit ajattelevat venäjän kielen liittyvän tiiviisti karjalaan, mutta silti karjalaa pidetään enemmän suomenkaltaisena. Heidän suhtautumisensa karjalan kieleen on enimmäkseen positiivista. He pitävät karjalaa muun muassa melko maalaisena, lämpimänä, kauniina ja hauskana kielenä.

Tutkielmani lähtökohta on ollut se, että mielestäni karjalan kieltä ei tunneta Suomessa tarpeeksi. Nähdäkseni suomen sukukielet ja Suomessa puhuttavat vähemmistökielet jäävät huomiotta, vaikka uhanalaisia kieliä täytyisi tukea ja elvyttää niiden säilyttämiseksi. Vaikka osa informanteistani tekeekin virheellisiä tai epätarkkoja havaintoja kielestä, ovat he kuitenkin keskimäärin tunteneet karjalan kieltä melko hyvin. Silti muut tutkimukset osoittavat, että karjala on heikosti tunnettu kielimuoto. Vanhat uskomukset ja stereotypiat ovat nähtävissä minunkin aineistossani. Tärkeää olisikin keskustella karjalasta ja jakaa todenmukaista tietoa siitä.