JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen fantasian ja satujen suhdetta Patricia A. McKillipin fantasiaromaanissa In the Forests of Serre (2003). Tutkin, onko teos satujen uudelleenkerrontaa ja mikä on sen suhde genreen. Teosta voi kuvailla sadunomaiseksi tai saduista muistuttavaksi: siitä löytyy viittauksia niin useampaan eri satuun kuin joihinkin saduille tyypillisiin piirteisiin. Tutkielmassani selvitän myös sitä, mistä tämä sadunomaisuus syntyy. Hyödynnän narratologista käsitteistöä, ja koska otan analyysissani huomioon myös genren, tarkastelen fantasiakirjallisuutta ja McKillipin teoksen asettumista fantasian kenttään. Sadut ovat merkittävässä osassa tutkielmassa, joten lähteinäni on myös folkloristiikan tutkimuskirjallisuutta. Käsittelen muun muassa satujen yhteyttä fantasiaan ja mitä saduista puhuttaessa tarkalleen ottaen tarkoitetaan. McKillipin teoksessa on niin sanotusti yleisemmiksi luokiteltavia satuviittauksia, eli viittauksia esimerkiksi johonkin arkkityyppiin tai motiiviin, joka esiintyy useammassa eri sadussa. Sen lisäksi teoksessa on viittauksia erityisesti muutamaan slaavilaisesta kansanperinteestä tuttuun hahmoon. Näitä hahmoja — erityisesti Baba Jagaa ja tulilintua — tarkastellessani keskityn siihen, millaisina ne esiintyvät venäläisissä kansansaduissa. Tarinan tasolla keskityn eniten teoksen henkilöhahmoihin, ja suoritan vertailevaa analyysia erityisesti McKillipin noidan, Brumen, ja venäläisten kansansatujen Baba Jagan sekä teoksen tulilinnun ja kansansatujen tulilinnun välillä. Lisäksi tarkastelen lähemmin teoksen neljää fokalisoijaa, joiden kautta tarina kerrotaan. Osan henkilöhahmoista voi nähdä edustavan erilaisia arkkityyppejä, joita esiintyy satujen lisäksi myös fantasiakirjallisuudessa. McKillipin voi nähdä jossain määrin leikittelevän lukijoiden odotuksilla esimerkiksi juuri näiden arkkityyppien suhteen: teoksen prinsessaa analysoitaessa hän vaikuttaa olevan "neito pulassa" ja pysyttelevän hänelle asetetussa roolissa, vaikka hän on myös aika ajoin aktiivisempi toimija. Kerronnan tasolla tarkastelen kerronnan muotoja, perspektiivejä ja aikarakenteita In the Forests of Serressä ja miten ne eroavat satujen vastaavista tai muistuttavat niitä. Selvää on, että McKillipin teoksen ollessa romaani nämä piirteet erottuvat selkeästi satujen kerronnallisista piirteistä: saduissa kerronta on huomattavasti kaavamaisempaa. Tarkemmassa analyysissa tämä vahvistuu, vaikka joitain yhtäläisyyksiä on myös havaittavissa. In the Forests of Serre on kuitenkin kerronnaltaan huomattavasti monitahoisempi. Tutkielmassa selviää, ettei McKillip ole uudelleenkirjoittanut mitään tiettyä satua, vaan on hyödyntänyt elementtejä useammista eri saduista muun muassa intertekstuaalisten viittausten muodossa ja viittaamalla saduille tyypilliseen kolmesti toistamiseen. McKillip ei myöskään ole niin sanotusti lainannut kansanperinteen hahmoja sellaisinaan: vaikka esimerkiksi Brume muistuttaa selkeästi Baba Jagaa, on McKillip tehnyt noitahahmosta omanlaisensa version. Näiden seikkojen ansiosta romaania voi kutsua sadunomaiseksi fantasiaromaaniksi, joka osaltaan uusintaa perinteitä, joista se lainaa.