JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Yhä useammat eliölajit ovat uhanalaistuneet viimeisten vuosikymmenten aikana globaalimuutoksen myötä. Lajien levinneisyyden tutkiminen voi paljastaa syitä uhanalaistumiselle ja auttaa tunnistamaan ja suojelemaan lajien kannalta tärkeitä elinympäristöjä. Eliöiden levinneisyysalue muodostuu monimutkaisten prosessien seurauksena, mutta elinympäristön eli habitaatin laadulla tiedetään olevan suuri vaikutus lajien säilymisessä. Pedot säätelevät eliöyhteisöjen tasapainoa ja ovat herkkiä esimerkiksi saalislajeissa ja habitaatissa tapahtuville muutoksille.

Tutkielman tavoitteena oli tarkastella kahden päiväpetolintulajin, piekanan (Buteo lagopus) ja mehiläishaukan (Pernis apivorus), esiintymistä Suomessa hyödyntäen levinneisyysmallinnusta (species distribution modeling, SDM). Lajit eroavat toisistaan levinneisyydeltään, ravintotottumuksiltaan ja habitaatinvalinnaltaan. Levinneisyysmallinnus perustui vuosien 2000 ja 2015 välillä tehtyihin lajien esiintymishavaintoihin, jotka oli paikannettu koko Suomen kattaviin 10 km x 10 km tutkimusruutuihin. Levinneisyyttä selittävinä tekijöinä käytettiin lämpötilan ja sadannan keskiarvoja lajien kevätmuuton ja pesinnän kannalta tärkeinä ajankohtina sekä lajien habitaattien määrää ja saatavuutta kuvaavia maanpeite- ja maankäyttömuuttujia. Levinneisyysmallinnuksen avulla pyrittiin ennustamaan piekanan ja mehiläishaukan esiintymistä Suomessa ja selvittämään lajien kannalta suotuisimmat habitaatit. Mallien luotettavuutta ja ennustuskykyä tarkasteltiin monipuolisesti, jotta käytetyn aineiston käyttökelpoisuutta päiväpetolintujen levinneisyysmallinnukselle voitiin arvioida.

Tulosten perusteella päiväpetolintulajien levinneisyyttä parhaiten ennustavat menetelmät olivat generalized linear model (GLM), generalized additive model (GAM), generalized boosted model (GBM) ja random forest (RF). Kyseiset menetelmät ovat hyvä lähtökohta valittaessa menetelmää päiväpetolintujen levinneisyyden mallintamiseen. Parhaiten päiväpetolintujen levinneisyyttä selitti lämpötila. Sadanta vaikutti negatiivisesti lajien levinneisyyteen. Maanpeitettä ja maankäyttöä kuvaavien muuttujien merkitys oli malleissa pienin ja ne näyttäisivät soveltuvan heikommin päiväpetolintujen levinneisyyden mallintamiseen. Levinneisyysmallien ennustuskyky oli hyvä ja mallit tuottivat uskottavia ennusteita lajien levinneisyydestä Suomessa. Mallien luotettavuuteen ja soveltuvuuteen tulee kuitenkin kiinnittää huomiota tutkimuskohtaisesti, jos tuloksia halutaan hyödyntää esimerkiksi jatkotutkimuksissa tai suojelutoimenpiteissä.