University of Oulu

Meritaimenen kutuvaelluskäyttäytyminen Tornionjoella

Saved in:
Author: Tuomi, Nita1
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Science, Biology
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, 1.6 MB)
Pages: 51
Persistent link: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202012223483
Language: Finnish
Published: Oulu : N. Tuomi, 2020
Publish Date: 2020-12-22
Thesis type: Master's thesis
Tutor: Muotka, Timo
Reviewer: Rytkönen, Seppo
Jyväsjärvi, Jussi
Description:

Tiivistelmä

Meritaimenen elinkierto itsessään tunnetaan kohtalaisen hyvin, mutta koska jokaisella joella elinkierto muovautuu ympäristöolosuhteiden mukaan, jokikohtaisten vaelluskäyttäytymispiirteiden tunteminen vaatii seurantaan perustuvaa tietoa kyseiseltä joelta. Tornionjoella meritaimenen vaelluskäyttäytymisen tutkimus on ollut vähäistä ja lisätietoa erityisesti jokeen nousevista meritaimenista tarvittaisiin.

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää Tornionjoen meritaimenen vaelluskäytöstä yleisesti, sekä keskittyen tarkemmin Tornionjoen meritaimenen kutualueisiin ja talvehtimisalueisiin. Opinnäytetyö tehtiin osana Luken ja SLU:n laajempaa Tornionjoen lohen ja meritaimenen vaelluskäyttäytymistutkimusta, joka toteutetaan radiotelemetriaa hyödyntäen. Radiolähettimellä merkittyjä taimenia seurattiin sekä kiinteillä automaattisilla kuunteluasemilla, että hyödyntäen manuaalista paikantamista.

Tornionjoen meritaimenen havaittiin tutkimuksessa kutevan erityisesti Äkäsjoessa, mutta myös muissa sivujoissa. Talvehtimisalueista tärkein oli Kukkolankosken alapuolinen alue, mikä vahvisti ajatusta suurempien koskien toimimisesta nousuesteenä. Myös Pellon ja Kolarin alueet olivat edustettuina erityisesti kudulta palaavilla taimenyksilöillä. Pääosa Tornionjoella merkityistä meritaimenista talvehti joella. Näitä paikkatuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa erityisesti alueiden suojelua tai rauhoittamista suunnitellessa, sekä kutupaikkojen osalta tulevien sähkökoekalastusalojen valinnassa.

Tornionjoen meritaimenen kutuvaellus on pääosin kaksivuotinen. Kutujokeen siirtymisen ajankohdassa oli paljon hajontaa, mutta suurin osa käytti ylävirtaan vaeltamiseen talvehtimispaikan luota keskimäärin kuukauden verran ennen siirtymistä kutujokeen. Talvehtimisen jälkeen keskiarvokokoa suurempien taimenten havaittiin lähtevän ylävirtaan kohti kutualueita, ja pienempien alavirtaan kohti merta ja syönnösalueita. Mereen palaamisen ajankohta vaihteli yksilöittäin, mutta oli yhteydessä joen alajuoksun virtaaman kasvuun.

see all

Subjects:
Copyright information: © Nita Tuomi, 2020. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.