JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tässä diskurssianalyyttisessa kandidaatintutkielmassa tutkitaan, miten suomalaiset seurakuntalehdet merkityksellistävät koronapandemiaa ja kirkon toimijuutta kriisissä. Tutkimuksen huomio kiinnittyy erityisesti siihen, miten kielelliset valinnat rakentavat näitä merkityssysteemejä eli diskursseja. Lisäksi tutkimus vertailee etelän ja pohjoisen seurakuntalehtien diskursiivisia todellisuuksia.

Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä 26:sta suomalaisen seurakuntalehden pääkirjoituksesta. Tutkimuksessa sekä teoreettista että metodista viitekehystä edustaa kriittinen diskurssianalyysi. Metodisena työkaluna on sovellettu sisällönanalyysin ja kriittisen diskurssianalyysin hybridiä.

Tulokset osoittavat, että seurakuntalehdet merkityksellistävät kirkon toimijuutta kriisissä sekä diakonista että hengellistä ulottuvuutta korostaen. Hengellistä ulottuvuutta korostavissa diskursseissa koronapandemia merkityksellistetään aikana, jolloin ihmiset etsivät vastauksia eksistentiaalisiin kysymyksiin, pelkäävät kuolemaa, menettävät kontrollin, kokevat epävarmuutta ja turvattomuutta ja etsivät elämäänsä Jumalaa. Kirkon toimijuus kriisissä nähdään näiden kokemusten ja tunteiden lievittäjänä ja poistajana. Diakonisessa diskurssissa taas korostuu hengellisen tuen sijasta konkreettisemman auttamisen merkitys ja ihmisen oma vastuu. Olennaista tutkimustuloksissa on myös se, kuinka voimakkaasti aineistot merkityksellistävät koronapandemiaa kirkon uudistumisen aikana.

Etelän ja pohjoisen seurakuntalehdet rakentavat jokseenkin toisistaan poikkeavia diskursivisia todellisuuksia. Etelän aineistoissa diakoninen diskurssi aktivoituu systemaattisemmin kuin pohjoisen aineistoissa. Pohjoisen aineistot taas puhuvat etelän aineistoja enemmän koronapandemiaan liittyvistä syvistä teemoista, kuten kuolemasta. Myös suhtautumisessa kirkon uudistumiseen on eroavaisuuksia: etelän seurakuntalehdet suhtautuvat meneillään olevaan muutokseen myönteisemmin ja avoimemmin kuin pohjoisen seurakuntalehdet.