JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Esi- ja alkuopetusikäiset ovat vielä varsin innokkaita liikkujia ja valtaosan alle 10-vuotiaista kerrotaan harrastavan liikuntaa. Kouluvuosien edetessä liikkuminen kuitenkin vähenee ja minäkäsitys muuttuu negatiivisemmaksi. Tutkielman lähtökohtana olivat tiedot siitä, että liikunnallisen elämäntavan rakentuminen alkaa jo varhaislapsuudessa. Negatiiviset kokemukset voivat muokata niin minäkäsitystä kuin liikuntasuhdetta negatiivisemmaksi ja siten vähentää liikkumista. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin syitä lasten liikkumisen negatiivisiin kokemuksiin ja tunteisiin. Liikkumattomuutta ja sen syitä on tutkittu vanhempien ikäluokkien keskuudessa, mutta nuorempien lasten ääni on jäänyt vähäiseksi. On tärkeää kuulla esi- ja alkuopetusikäisen omia kokemuksia heiltä itseltään.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten esiopetusikäiset ja ensimmäisellä luokalla olevat lapset kokevat liikunnan sosiaalisten paineiden näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkasteltiin, millainen on esikoulussa ja ensimmäisellä luokalla olevien lasten liikuntasuhde ja millaiset asiat vaikuttavat lasten liikkumisen kokemuksiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoisuutta tekijöistä, jotka aiheuttavat lapsille negatiivisia kokemuksia ja tunteita liikunnassa. Tutkielma toteutettiin, jotta lasten liikunnan parissa toimivat ymmärtäisivät paremmin lasten toimintaa ja tunteita ja voisivat siten tukea lapsen positiivisen liikuntasuhteen muodostumista.

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka taustalla vaikutti fenomenologinen lähestymistapa. Tutkimukseen haastateltiin 14 esikoululaista ja 13 ensimmäisen luokan oppilasta (n=27). Haastattelut toteutettiin keväällä 2019 erään Pohjois-Pohjanmaan paikkakunnan saman alueen lapsiryhmissä. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia käyttäen.

Tulosten mukaan esikoululaisten ja ensimmäisellä luokalla olevien lasten suhde liikuntaan on positiivinen, kuten aiemmissakin tutkimuksissa todetaan. Esi- ja alkuopetusikäiset lapset pitävät liikunnasta ja osallistuvat siihen mielellään. Useat ikävät ja jännittävät asiat olivat luonnollisia asioita, kuten tapaturmat ja kivut sekä epätietoisuus tulevasta. Sosiaalisten paineiden näkökulmasta jännitystä aiheuttivat erityisesti suoriutumiseen ja sen seuraamuksiin liittyvät ulottuvuudet sekä se, että muut katsovat omaa suoritusta. Lasten toimintaa liikunnassa ohjasivat myös käyttäytymisen normit ja asetetut ohjeet.

Tutkimus osoitti, että jo esi- ja alkuopetusikäiset kokevat jossain määrin samoja sosiaalisia paineita kuin vanhemmat lapset ja aikuiset. Vaikka lasten liikuntasuhde oli varsin positiivinen, ei tutkielman perusteella kyseisiä ikävuosia kannata jättää huomiotta, vaan liikunnan suunnitteluun ja positiivisen liikuntasuhteen rakentumisen tukemiseen on tärkeä kiinnittää huomiota jo esi- ja alkuopetuksessa.