JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tutkielman aiheena on maankäytön ja jokien ekologisen tilan suhde ja sen tarkastelu. Maankäyttö on jokiin voimakkaasti vaikuttava tekijä, ja vesistöissä sen vaikutukset ovat nähtävissä erilaisin tavoin. Maankäytöllisistä tekijöistä voimakkaimmin vaikuttavat tekijät ovat yleensä ihmistoiminnasta aiheutuvia, kuten maatalous tai metsätalous. Ekologinen tila on monista eri tekijöistä määräytyvä jokien arviointimenetelmä, jonka tarkoituksena on luokitella joet kuntonsa perusteella. Maankäytön ja ekologisen tilan arvioinnissa käytetään apukeinona kolmea suomalaista jokea, jotka ovat toisistaan poikkeavia maankäytöllisesti sekä ekologisesti.

Tarkasteltavat joet, Simojoki, Oulankajoki ja Aurajoki, edustavat ekologisen tilan arvioinnissa eri tiloja. Myös maankäyttö jokien valuma-alueella on erilaista, ja esimerkiksi ihmistoiminta on aiheuttanut valuma-alueiden välille merkittäviä maankäytöllisiä eroavaisuuksia. Joista Oulankajoki edustaa erinomaista, Simojoki hyvää ja Aurajoki tyydyttävää tilaa. Maankäytöllisesti muokatuin valuma-alue on Aurajoen valuma-alue, luonnonmukaisin taas Oulankajoen valuma-alue Simojoen valuma-alueen ollessa välimuotona.

Ekologinen tila määräytyy useiden eri tekijöiden yhteissummana. Tekijöitä ovat biologiset, fysikaalis-kemialliset sekä hydromorfologiset tekijät, joille jokaiselle on omanlaiset muuttujansa. Maankäyttö vaikuttaa näihin muuttujiin veden hydrologisen kierron kautta, esimerkiksi veteen kulkeutuvan aineksen tai ravinteiden myötä. Yhdistävä tekijä maankäytön ja ekologisen tilan välillä jokien tapauksessa onkin siis valunta.

Jokien tapauksessa ekologisesti parhaimmassa kunnossa olevat joet sijaitsevat yleensä myös valuma-alueeltaan luonnontilaisessa ympäristössä. Poikkeamat alueen maankäytön rakenteessa aiheuttavat myös muutoksia hydrologisessa kierrossa, jolloin vaikutukset yltävät eittämättä myös vesistöihin asti. Tämä on havaittavissa muun muassa ravinnekuormien muodossa niin joissa kuin muissakin vesimuodostumissa.