JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tässä tutkielmassa käsittelen toisen kohtaamista, ruumiinfenomenologiaa sekä postmodernistisia piirteitä Pekka Tarkan toimittamissa Pentti Saarikosken päiväkirjoissa, jotka on julkaistu nimellä Prahan päiväkirjat (1998). Keskityn tarkastelemaan teoksen postmodernistisia piirteitä ja tulkitsemaan sitä Maurice Merleau-Pontyn ja Emmanuel Levinasin fenomenologisen filosofian valossa. Lisäksi arvioin päiväkirjamuodon merkitystä. En pyri julistamaan Prahan päiväkirjoja postmoderniksi teokseksi vaan etsin siitä postmodernistisia piirteitä ja mahdollisuuksia. Saarikoskea on tutkittu postmodernismin kontekstissa aiemminkin. Janna Kantola käsittelee Saarikosken runoutta teoksessa Runous plus: tutkielmia modernismin jäkeisestä runoudesta (2001). Vincent Leitch tarkastelee Saarikoskea postmodernina runoilijana teoksessa Postmodernism — Local Effects, Global Flows (1996). Saarikosken suurteosta, päiväkirjoja, ei ole aiemmin tutkittu tässä kontekstissa.

Työni keskeisen teoriataustan postmodernismin osalta muodostavat Linda Hutcheonin teoksessaan A Poetics of Postmodernism: history, theory, fiction (1988) hahmottelema postmodernismin poetiikka sekä Jean-François Lyotardin ja Jean Baudrillardin filosofia tai ajatusleikki postmodernista maailmasta. Seuraan Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologiaa sekä Levinasin eettistä filosofiaa pohdinnoissani teoksen kertojasubjektin ruumiillisesta maailmassa olemisesta ja suhteesta toiseen. Päiväkirjantutkimuksen filosofisempi puoli työstäni nojaa Philippe Lejeunen tutkimukseen, etenkin teokseen On Diary (2009). Päiväkirjan määrittelyssä olen käyttänyt apuna Miia Vatkan teosta Suomalaisten salatut elämät. Päiväkirjojen ominaispiirteiden tarkastelua (2005).

Saarikosken Prahan päiväkirjat sijoittuu enemmän genrejen rajalle kuin tiettyyn kirjallisuuden lajiin. Teoksessa on nähtävillä monia postmodernistisen kirjallisuuden piirteitä. Kertojan suhde metanarratiiveihin on kokenut kolhuja. Subjekti ei edusta ehyttä maailman keskusta, vaan tästä on luettavissa epävarmuutta ja epätietoisuutta. Myös nostalgia, parodia sekä tietoiset intertekstuaaliset ja metatekstuaaliset viittaukset ja vihjeet henkivät postmodernismista. Teoksen vahva seksuaalisuuden ja ruumiillisuuden kuvaus — jotka päiväkirjamuoto mahdollistaa — kutsuu ruumiinfenomenologiseen tekstianalyysiin. Teosta määrittää täyttymätön eroottinen halu, toisen pysyminen tavoittamattomana toisena ja eettisen kohtaamisen epäonnistuminen. Kerronnansisäinen liike ajassa sisältää luennassani kaikuja sekä Levinasin aikakäsityksestä että postmodernista tavasta hahmottaa aikaa. Kirjailijan päiväkirja on erityinen lajinsa, jossa subjekti kirjoittaa itseään objektiksi. Kertojan ruumiillinen oleminen maailmassa ja suhde toiseen näyttäytyvät kerronnassa. Päiväkirjamuodolla on näihin vaikutuksensa. Modernina pidetyn Saarikosken tekstejä voi lukea myös osaksi postmodernistista kirjallisuutta.