JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Pakolaisuutta on jatkuvasti eri puolilla maailmaa ja ihmiset jättävät kotejaan esimerkiksi sotien, luonnonkatastrofien tai kohtaamansa vainon vuoksi. Usealla paenneella henkilöllä on taustalla traumaattisia kokemuksia, kuten väkivaltaa ja läheisen kuoleman näkemistä, jotka kuormittavat mielenterveyttä. Tämän lisäksi myös uudessa maassa koetut vaikeudet voivat altistaa mielenterveysoireilulle. Erityisesti ilman läheisiään paenneet alaikäiset ovat haavoittuvassa asemassa, ja lisäksi lasten ja nuorten identiteetti, kognitiiviset kyvyt ja mielen säätelykeinot eivät ole vielä täysin kehittyneet. Tämän vuoksi he ovat alttiimpia traumojen jälkeisille mielenterveysongelmille, kuten traumaperäiselle stressihäiriölle, jonka oireina on niin psyykkisiä, fyysisiä kuin somaattisiakin vaikeuksia, sekä erityisesti lapsilla ja nuorilla se voi vaikuttaa vahvasti psyykkiseen kehitykseen, ihmissuhteisiin sekä koulusuoriutumiseen.

Kandidaatintutkielman tutkimusmetodina on käytetty systemaattista kirjallisuuskatsausta, jonka pohjana on käytetty erityisesti trauma- ja kehityspsykologian teorioita ja käsitteitä. Tutkimusaineisto on koottu useista eri puolilla Eurooppaa tehdyistä tutkimuksista, jotka käsittelevät yksin maahan saapuneiden alaikäisten pakolaisten traumoja ja mielenterveyttä. Aineiston tulosten pohjalta on koottu ja seulottu yhtenäinen katsaus tutkimusten tuloksista, sekä etsitty vastauksia tutkimuskysymyksiin: miten traumat ja muut pakolaisuuden haasteet ovat vaikuttaneet alaikäisten yksin maahan saapuneiden pakolaisten mielenterveyteen ja millaisia mielenterveysongelmia heillä yleensä esiintyy?

Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella yksin maahan saapuneilla alaikäisillä pakolaisilla on huomattavan paljon traumaperäiseen stressihäiriöön, sekä ahdistukseen ja masennukseen viittaavaa oireilua, ja oireilu on usein pitkäaikaista sekä kroonista. Huomattavaa oli myös itsetuhoinen ajattelu ja käytösongelmat sekä dissosiatiivinen oireilu. Oireilua aiheuttivat niin menneet traumat, kuin vaikeudet vastaanottomaassakin. Tutkielman tuloksissa oli nähtävillä pääasiassa nuorten itseraportointia, joten vastaukset ja kysymykset ovat vaihdelleet aineistojen välillä, mutta tärkeimpänä johtopäätöksenä on huomioida se, että yksin saapuneiden alaikäisten pakolaisten mielenterveyttä tulisi monitoroida useidenkin vuosien ajan, ja että oireilu voi ulkopuolisen silmin olla vaikeasti havaittavaa, sekä se vaihdella iästä ja sukupuolesta riippuen.