Katsaus kouluruokailun tavoitteisiin ja merkityksiin
Kyllönen, Hannele (2021-04-01)
Kyllönen, Hannele
H. Kyllönen
01.04.2021
© 2021 Hannele Kyllönen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202104087495
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202104087495
Tiivistelmä
Tämän kandidaatin työn tavoitteena on selvittää, millaisia tavoitteita kouluruokailuun sisältyy ja millaisia merkityksiä sillä on ollut historian saatossa. Tutkimusmetodina on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkimuksessa käydään läpi kouluruokailun erilaisia merkityksiä ja tavoitteita erilaisten tutkimusten ja monipuolisen kirjallisuuden avulla.
Tulosten mukaan kouluruokailulla on alun perin ollut vahva tasa-arvollinen merkitys, koska oppilaat ovat voineet sen turvin tulla kouluun pitkänkin matkan päästä. Tätä ennen iso osa oppilaista oli aliravittuja ja väsyneitä. Kouluissa on tarjottu oppilaille ruokaa, jotta he jaksavat opiskella koko päivän. Kouluruokailulla on edelleen sama perimmäinen tarkoituksensa, mutta se on ajan saatossa saanut paljon muitakin tavoitteita ja merkityksiä.
Kouluruokailulla tavoitteet voidaan jakaa opetuksellisiin, ravitsemuksellisiin ja sosiaalisiin merkityksiin. Kouluruokailun yksi opetuksellinen tavoite on ruokakasvatus. Sillä pystytään vaikuttamaan lasten ja nuorten ravitsemustottumusten kehittymiseen. Peruskoulussa ravitsemuskasvatuksen pääpaino on yleensä ruokailutilanteissa. Koululounaan täysipainoisuus vaikutti tutkielman mukaan myös kouluajan ulkopuoliseen ateriarytmiin sekä ruokavalioon positiivisesti. Ravitsemuksellisten tavoitteiden mukaan yksi tärkeä osa kouluruokailua on oppilaan fysiologisen tarpeen tyydyttäminen. Kouluruoan tulee olla täysipainoista, ravitsemussuositusten mukaista ja sen tulee kattaa noin kolmannes oppilaan päivittäisestä energian tarpeesta. Huolena kuitenkin koetaan, että kouluruoan suosio laskee alakoulun loppupuolella. Sosiaaliset tavoitteet näyttäytyvät kouluruokailussa hetkinä, jossa voi kohdata kiireettömästi toiset oppilaat ja opettajat. Ruokailuhetki on virkistävä tauko keskellä koulupäivää. Ruokailuhetkessä opetellaan esimerkin kautta ruoka- ja tapakasvatuksen tavoitteita sekä edistetään kestävää elämäntapaa ja kulttuurista osaamista. Kouluruokailu on yksi oppitunti muiden joukossa ja ruokasali on oppilaiden oppimisympäristö.
Aliravittujen lasten ravitsemisesta alkaneen kouluruokailun merkitykset ovat nykyään toiset. Lisääntyvä ylipainoisten lasten määrä kielii ruokakulttuurin muutoksesta epäterveelliseen suuntaan, joten kouluruokailun yhtenä tehtävänä on antaa lapselle terveellisen aterian malli. Ravitsemuskasvatus ja syömisen taito tulisi ottaa muiden oppiaineiden rinnalle yhdeksi opetettavaksi aineeksi.
Tulosten mukaan kouluruokailulla on alun perin ollut vahva tasa-arvollinen merkitys, koska oppilaat ovat voineet sen turvin tulla kouluun pitkänkin matkan päästä. Tätä ennen iso osa oppilaista oli aliravittuja ja väsyneitä. Kouluissa on tarjottu oppilaille ruokaa, jotta he jaksavat opiskella koko päivän. Kouluruokailulla on edelleen sama perimmäinen tarkoituksensa, mutta se on ajan saatossa saanut paljon muitakin tavoitteita ja merkityksiä.
Kouluruokailulla tavoitteet voidaan jakaa opetuksellisiin, ravitsemuksellisiin ja sosiaalisiin merkityksiin. Kouluruokailun yksi opetuksellinen tavoite on ruokakasvatus. Sillä pystytään vaikuttamaan lasten ja nuorten ravitsemustottumusten kehittymiseen. Peruskoulussa ravitsemuskasvatuksen pääpaino on yleensä ruokailutilanteissa. Koululounaan täysipainoisuus vaikutti tutkielman mukaan myös kouluajan ulkopuoliseen ateriarytmiin sekä ruokavalioon positiivisesti. Ravitsemuksellisten tavoitteiden mukaan yksi tärkeä osa kouluruokailua on oppilaan fysiologisen tarpeen tyydyttäminen. Kouluruoan tulee olla täysipainoista, ravitsemussuositusten mukaista ja sen tulee kattaa noin kolmannes oppilaan päivittäisestä energian tarpeesta. Huolena kuitenkin koetaan, että kouluruoan suosio laskee alakoulun loppupuolella. Sosiaaliset tavoitteet näyttäytyvät kouluruokailussa hetkinä, jossa voi kohdata kiireettömästi toiset oppilaat ja opettajat. Ruokailuhetki on virkistävä tauko keskellä koulupäivää. Ruokailuhetkessä opetellaan esimerkin kautta ruoka- ja tapakasvatuksen tavoitteita sekä edistetään kestävää elämäntapaa ja kulttuurista osaamista. Kouluruokailu on yksi oppitunti muiden joukossa ja ruokasali on oppilaiden oppimisympäristö.
Aliravittujen lasten ravitsemisesta alkaneen kouluruokailun merkitykset ovat nykyään toiset. Lisääntyvä ylipainoisten lasten määrä kielii ruokakulttuurin muutoksesta epäterveelliseen suuntaan, joten kouluruokailun yhtenä tehtävänä on antaa lapselle terveellisen aterian malli. Ravitsemuskasvatus ja syömisen taito tulisi ottaa muiden oppiaineiden rinnalle yhdeksi opetettavaksi aineeksi.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31657]