JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Lapsen osallisuus on saanut viime vuosina paljon huomiota niin tutkimusalana kuin varhaiskasvatustoimintaa ohjaavissa asiakirjoissa. Myös kuvataidekasvatuksen laaja-alaiset vaikutukset ihmisen kasvulle ja hyvinvoinnille ovat nykyään runsaasti todistettuja, joskin siitä huolimatta merkittävyydeltään huonosti tunnustettuja, erityisesti eri koulutusasteiden resurssoinneissa. Ujon lapsen osallisuus puolestaan on haaste, joka on jäänyt kokonaisuudessaan valitettavan vähälle huomiolle. Tutkimuksellani vastaan kysymykseen siitä, miten varhaiskasvatuksen kuvataidekasvatuksen avulla on mahdollista tukea ujon lapsen osallisuutta. Tavoitteenani on laajentaa varhaiskasvatustyötä tekevien näkemystä ujon lapsen osallisuudesta ja kuvataidekasvatuksen mahdollisuuksista ujon lapsen osallisuuden, oppimisen ja hyvinvoinnin tukemisessa, tärkeimpänä tavoitteenani ujon lapsen etu.

Kyseessä on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka aineisto koostuu kattavasti eri asiantuntijoiden näkemyksistä ja tutkimustiedosta ujouteen, osallisuuteen ja taidekasvatuksen hyvinvointivaikutuksiin liittyen. Tutkimukseni sijoittuu varhaiskasvatukseen eli alle kouluikäisten lasten kasvatukselliseen, opetukselliseen ja hoidolliseen kokonaisuuteen, jonka keskeisiä tavoitteita ovat tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja osallisuuden edistäminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen. Osallisuudella tarkoitan yksilöllistä kokemusta ja identiteettiin kytkeytynyttä tunnetta yhteisöön kuulumisesta ja siinä vaikuttamisesta. Ujous on temperamenttipiirre ja uusiin sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä jännittyneisyyden tunne, joka haastaa varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Varhaiskasvatuksessa vallitseva osallisuutta, toimijuutta ja vuorovaikutuksellisuutta korostava oppimiskäsitys muodostuu ujolle lapselle haasteelliseksi ujon lapsen itseilmaisun ollessa estynyttä. Tutkimustulosteni pohjalta ujon lapsen osallisuuden tukemisen keskiöön nouseekin varhaiskasvatuksen opettajan ja taidepedagogian rooli ujon lapsen identiteetin ja itseilmaisun vahvistamisessa.

Tutkimukseni muodostaa yhden näkökulman ujon lapsen osallisuuteen, eivätkä tulokset sellaisenaan ole yleistettävissä. Ne ovat kuitenkin omiaan kiinnittämään kasvattajien huomiota ujon lapsen osallisuuteen ja sovellettavissa sen tukemiseen taidepedagogisin keinoin varkaiskasvatuksen kentällä.