JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tämän tutkimuksen aiheena on lasten veriviljelykontaminaatiot. Veriviljely on hyvä diagnostinen tutkimus, mutta kuitenkin herkkä kontaminoitumaan näytteenoton yhteydessä, mistä voi seurata vääriä positiivisia tuloksia. Kontaminoitunut veriviljely voi aiheuttaa tarpeettomia tutkimuksia ja hoitoja, viivästyttää oikeanlaisen hoidon aloitusta sekä pidentää sairaalajaksoja. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää veriviljelykontaminaatioista aiheutunutta haittaa lapsipotilaille ja heidän perheilleen. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin kontaminaatiosta aiheutuvia suoria kustannuksia terveydenhuollolle.

Tutkimuksen lähtöaineisto koostui 7312 lapsipotilaasta, joilta oli otettu OYS lasten erikoissairaanhoidon päivystyspoliklinikalla veriviljely vuosina 2007–2016. Aineisto sisälsi 315 seulontapositiiviseksi määritettyä veriviljelynäytettä ja näiden joukosta arvioitiin todennäköiset kontaminaatiot sekä kerättiin tiedot aiheutuneista haitoista.

Tavallisimmat haittavaikutukset olivat tarpeettomien hoitotoimien lisääntyminen. Veriviljelykontaminaatiot aiheuttivat tarpeettomia hoitopuheluita 29 % tapauksista, tarpeettomia antibioottihoitoja 19 % tapauksista, tarpeettomia laboratoriotutkimuksia 14 % tapauksista sekä sairaalahoidon keston pitkittymistä 9,9 % tapauksista. Lisäksi veriviljelykontaminaatiot aiheuttivat uuden veriviljelyn ottamisen 7,2 % tapauksista sekä uudelleen käynnin lääkärin arviossa 2,7 % tapauksista.

Tutkimuksen mukaan suurimmat kustannukset yhteiskunnalle syntyivät sairaalahoidon pitkittymisestä sekä lisääntyneistä hoitotoimista, kuten hoitopuheluista. Välittömät kustannukset olivat 228 euroa yhtä veriviljelykontaminaatiota kohti. Yhteensä kontaminaatioista aiheutui kustannuksia yhtä veriviljelyä kohti 3,2 euroa ja yhtä seulontapositiivista veriviljelyä kohti 88 euroa.

Lasten veriviljelykontaminaatioista aiheutuvien haittojen ja kustannusten selvittäminen on välttämätöntä toiminnan laadun arvioimiseksi ja kehittämiseksi. Nykytoiminnan mahdolliset haittavaikutukset potilaille perheineen sekä tarpeettomat kustannukset terveydenhuollolle on tarpeen tunnistaa, jotta toimintatapojen uudistaminen on perusteltua. Tämä myös helpottaa alan parhaiden käytäntöjen jalkauttamista kliiniseen työhön. Vastaavaa selvitystä ei ole aiemmin tehty PPSHP:ssa eli tutkimus toimii myös lähtötason arviona tuleville tutkimuksille aiheesta.