JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Onkologia on nopeasti kehittyvä lääketieteen erikoisala, jossa on kehitytty suurin harppauksin edeltävien vuosikymmenien aikana. Hoitojen jatkuvasti kehittyessä syöpäsairaus ei välttämättä ole enää primaaristi henkeä uhkaava diagnoosi. Tässä lääketieteen opintoihin kuuluvassa syventävien opintojen tutkielmassa perehdytään follikulaarisen lymfooman patogeneesiin, luokitukseen, diagnostiikkaan, ennustekijöihin, hoitoon ja hoidon haittavaikutuksiin. Tutkielmaan varten kerättiin Jyväskylän ja Joensuun keskussairaaloista tiedot 147 potilaasta, jotka olivat saaneet follikulaarisen lymfooman diagnoosin vuosina 1998–2016. Saadusta aineistosta analysoitiin Kaplan-Meier analyysillä viiden vuoden tautivapaana pysyneiden suhteelliseksi osuudeksi 68,7 prosenttia ja viiden vuoden kokonaiselossaolon indeksiksi saatiin 91,6 prosenttia. Sekundaarisia syöpiä todettiin aineistossa neljä. Kerätty aineisto oli osa laajempaa kansainvälistä tutkimusaineistoa, jossa selvitettiin sekundaarisen hematologisen syövän riskiä follikulaarinsen lymfooman hoitojen jälkeen.

Uusia follikulaarisen lymfooman diagnooseja tehdään Suomessa vuosittain noin 140. 2000-luvulla hoito on kehittynyt erityisesti kimeerisen anti-CD20 monoklonaalisen vasta-aineen eli Rituksimabin käyttöön ottamisen vuoksi. Edelleen kuitenkin olennaisessa osassa follikulaarisen lymfooman hoitoa on myös sytostaattipohjaiset terapiamuodot. Uusissa tutkimuksissa on havaittu hoitotulosten huomattavaa paranemista viimeisen vuosikymmenen aikana ja enää ei ole kyetty määrittämään follikulaarisen lymfooman elossaolon mediaania. Diagnoosin jälkeisen elinajan pidentyminen on ohjannut nykytutkimusta selvittämään entistä tarkemmin hoidon mahdollisia haittavaikutuksia. Jatkossa follikulaarisen lymfooman hoidossa tulisikin kiinnittää huomiota potilaan elämänlaatuun ja mahdollisiin sekundaarihaittoihin jo hoitomenetelmää valittaessa.