Itsearviointi osana itsesäätöistä soitonoppimisen prosessia
Leponiemi, Johanna (2021-05-07)
Leponiemi, Johanna
J. Leponiemi
07.05.2021
© 2021 Johanna Leponiemi. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202105117806
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202105117806
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan, miten itsearviointi on yhteydessä soitonopiskelun teknisiin ja ilmaisullisiin osatekijöihin ja miten se vaikuttaa laajemmin itsesäätöiseen oppimiseen (SRL) ja motivaatioon soitonoppimisen kontekstissa. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan itsearviointia, jonka tutkimus on hyvin tuoretta ja ajankohtaista ottaen huomioon oppimisen arviointikulttuurin muutostarpeet. Tutkimusmenetelmänä oli toimintatutkimus, jonka toteutti tutkimukseen osallistuneiden oppilaiden opettaja. Tutkimusta voidaan luonnehtia myös pedagogiseksi evaluaatiotutkimukseksi, koska tutkimuksen eräänä tausta-ajatuksena oli myös soitonoppimisen arvioinnin kehittäminen luokkahuonetyöskentelyssä. Yhdeksän 8–13 -vuotiaan taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän oppilasta osallistui kevään 2020 aikana systemaattisesti toteutettuun ja sisällöllisesti samanlaisena toistuvaan itsearviointiin kuuden viikon ajan eräässä suomalaisessa musiikkioppilaitoksessa. Tutkimuksessa käytetyn itsearvioinnin laatimiseen vaikuttivat taustateoreettiset lähtökohdat itsearvioinnista, itsesäätöisestä oppimisesta (SRL) ja motivaatiosta, soitonopettajan työkokemus soitonoppimisen arvioinnista, Zdzinskin & Barnesin (2002) jousisoittimille kehittämä arviointimittaristo sekä yleinen arvioinnin uudistamisen ympärillä käyty keskustelu. Tutkimus toteutettiin monimenetelmäisesti sisältäen tietoteknisen datankeruuprosessin itsearvioinneista, jotka kohdistuivat oppilaiden toimintaan soittoharjoittelussa soiton eri osatekijöiden näkökulmasta, ja oppilaiden puolistrukturoidun haastattelun itsearviointijakson jälkeen. Systemaattisen itsearvioinnin toteutuksessa hyödynnettiin sähköistä formatiivisen arvioinnin arviointityökalu Qridiä. Itsearviointijakson jälkeisen haastattelun tavoitteena oli selvittää oppilaiden omia kokemuksia siitä, millaisia vaikutuksia itsearviointijaksolla oli motivoituneen ja itsesäätöisen soitonoppimisen toteutumiseen. Tutkimuksen määrällinen aineisto analysoitiin Spearmanin korrelaatiokerrointa hyödyntäen ja laadullista aineistoa tarkasteltiin sisällönanalyysissa.
Tutkimustulokset osoittavat, että huolellisesti suunnitellulla ja systemaattisesti toteutetulla itsearvioinnilla voidaan vaikuttaa itsesäätöiseen oppimiseen ja jonkin verran myös motivaatioon. Kahdeksan oppilasta yhdeksästä raportoi muuttaneensa toimintaansa soittoharjoittelussa liittyen itsearvioinneissa nimettyihin toimintoihin tai soiton eri osatekijöihin. Itsesäätöistä oppimista ja motivaatiota kartoittavia soiton eri osatekijöiden itsearviointien erittäin merkitseviä yhteyksiä havaittiin harjoittelun keston ja emotionaalisen sekä soiton ilmaisullisten osatekijöiden toteutuksen välillä Spearmanin korrelaatioanalyysin perusteella. Pidempi harjoitteluaika vahvisti emotionaalista yhteyttä soittoon ja teki siitä myös ilmaisullisesti rikkaampaa. Huomattavaa oli, että harjoittelukertojen määrän ja muiden osatekijöiden yhteys oli negatiivinen.
Tutkimustulokset osoittavat, että huolellisesti suunnitellulla ja systemaattisesti toteutetulla itsearvioinnilla voidaan vaikuttaa itsesäätöiseen oppimiseen ja jonkin verran myös motivaatioon. Kahdeksan oppilasta yhdeksästä raportoi muuttaneensa toimintaansa soittoharjoittelussa liittyen itsearvioinneissa nimettyihin toimintoihin tai soiton eri osatekijöihin. Itsesäätöistä oppimista ja motivaatiota kartoittavia soiton eri osatekijöiden itsearviointien erittäin merkitseviä yhteyksiä havaittiin harjoittelun keston ja emotionaalisen sekä soiton ilmaisullisten osatekijöiden toteutuksen välillä Spearmanin korrelaatioanalyysin perusteella. Pidempi harjoitteluaika vahvisti emotionaalista yhteyttä soittoon ja teki siitä myös ilmaisullisesti rikkaampaa. Huomattavaa oli, että harjoittelukertojen määrän ja muiden osatekijöiden yhteys oli negatiivinen.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [32009]