Kolme Katariinaa : Katariina Sienalaisen representoiminen kolmessa pyhimyselämäkerrassa
Uusimaa, Petra (2021-05-14)
Uusimaa, Petra
P. Uusimaa
14.05.2021
© 2021 Petra Uusimaa. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202105157860
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202105157860
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani aiheena on Italiassa 1300-luvulla elänyt Katariina Sienalainen. Pyhimyksenä hän on tunnettu erityisesti askeesistaan ja erikoisesta asemastaan diplomaattina ja poliittisena vaikuttajana. Hän syntyi vuonna 1347 suureen perheeseen ja päätti jo 12-vuotiaana omistaa elämänsä Jumalalle vasten vanhempiensa tahtoa. Hän kuitenkin kieltäytyi lähtemästä luostariin vaan valitsi maallikkopenitentin aktiivisen elämän. Jo nuoruudesta asti Katariinan elämää hallitsi ankara askeesi. Askeesia on pidetty niinkin ankarana, että hagiografiset lähteet väittävät hänen syöneen ”ei-mitään”. Keskeisin legenda, johon Katariina liitetään, on Avignonin paavius ja sen päättyminen. Hän siis eli epätavallisen aktiivisen elämän kierrellen diplomaatin tehtävässä ympäri Italiaa ja jätti jälkeensä lähes 400 kirjettä ja hengellisiä kirjoituksia. Hän kuoli vuonna 1380, vain 33-vuotiaana, todennäköisesti aliravitsemukseen. Hänet kanonisoitiin vuonna 1461.
Lähestyn Katariinaa tutkimalla kolmea eri vuosisadalla kirjoitettua pyhimyselämäkertaa: keskiaikaista, 1800-luvulla ja 2010-luvulla kirjoitettua. Keskiaikaisen lähteen on kirjoittanut Katariinan rippi-isä, Raymondus Capualainen. 1800-luvulla ilmestynyt elämäkerta on taas feministin Josephine Butlerin käsialaa. Nykyaikainen, 2010-luvulla ilmestynyt historiallinen elämäkerran on kirjoittanut André Vauchez. Tutkimuskysymykseni koskevat kolmen eri pyhimyselämäkerran eroavaisuuksia, keskittyen askeesiin ja aatehistoriallisiin piirteisiin. Otsikkoni mukaisesti pyrin hahmottamaan kolme erilaista Katariinaa ja vertailemaan heitä keskenään. Tutkimusmetodini on toisin sanoen vertaileva, mutta hyödynnän myös kontekstointia ja lähteiden lähilukua.
Keskeisimmät tutkimustulokset löytyivät, kun tutki sitä, mitä toinen jätti sanomatta ja toinen korosti. Keskiaikaisessa hagiografisessa tekstissä Katariinan aktiivinen ura on häivytetty lähes kokonaan piiloon ja hänen mystistä ja profetaallista puoltaan korostetaan. Toisaalta 1800-luvun elämäkerta juuri korostaa tätä puolta, sillä teoksessa on protofeministisiä piirteitä. Vauchezin teos on taas puhtaasti nykyhistoriantutkimusta ja se pyrkii purkamaan Katariinan pyhimyskulttiin liitettyjä legendoja. Myös askeesin käsittelyt lähteissä eroavat toisistaan. Keskiaikaisessa lähteessä paastoamista korostetaan, koska se on kirjoitettu ikään kuin malliksi oikeanlaisen kristityn elämästä. 1800-luvun lähde taas sivuttaa ankaran askeesin parilla lauseella. Erityisesti 1900-luvun loppupuolen tutkimus sekä nykyaikainen on tuonut askeesin tutkimukseen diagnosoivan näkökulman, nimeten Katariinan “pyhäksi anorektikoksi”. Selvää kuitenkin on, että Katariina rikkoi aikansa normeja ja tarjoaa hedelmällisen alustan myös tulevallekin tutkimukselle.
Lähestyn Katariinaa tutkimalla kolmea eri vuosisadalla kirjoitettua pyhimyselämäkertaa: keskiaikaista, 1800-luvulla ja 2010-luvulla kirjoitettua. Keskiaikaisen lähteen on kirjoittanut Katariinan rippi-isä, Raymondus Capualainen. 1800-luvulla ilmestynyt elämäkerta on taas feministin Josephine Butlerin käsialaa. Nykyaikainen, 2010-luvulla ilmestynyt historiallinen elämäkerran on kirjoittanut André Vauchez. Tutkimuskysymykseni koskevat kolmen eri pyhimyselämäkerran eroavaisuuksia, keskittyen askeesiin ja aatehistoriallisiin piirteisiin. Otsikkoni mukaisesti pyrin hahmottamaan kolme erilaista Katariinaa ja vertailemaan heitä keskenään. Tutkimusmetodini on toisin sanoen vertaileva, mutta hyödynnän myös kontekstointia ja lähteiden lähilukua.
Keskeisimmät tutkimustulokset löytyivät, kun tutki sitä, mitä toinen jätti sanomatta ja toinen korosti. Keskiaikaisessa hagiografisessa tekstissä Katariinan aktiivinen ura on häivytetty lähes kokonaan piiloon ja hänen mystistä ja profetaallista puoltaan korostetaan. Toisaalta 1800-luvun elämäkerta juuri korostaa tätä puolta, sillä teoksessa on protofeministisiä piirteitä. Vauchezin teos on taas puhtaasti nykyhistoriantutkimusta ja se pyrkii purkamaan Katariinan pyhimyskulttiin liitettyjä legendoja. Myös askeesin käsittelyt lähteissä eroavat toisistaan. Keskiaikaisessa lähteessä paastoamista korostetaan, koska se on kirjoitettu ikään kuin malliksi oikeanlaisen kristityn elämästä. 1800-luvun lähde taas sivuttaa ankaran askeesin parilla lauseella. Erityisesti 1900-luvun loppupuolen tutkimus sekä nykyaikainen on tuonut askeesin tutkimukseen diagnosoivan näkökulman, nimeten Katariinan “pyhäksi anorektikoksi”. Selvää kuitenkin on, että Katariina rikkoi aikansa normeja ja tarjoaa hedelmällisen alustan myös tulevallekin tutkimukselle.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31941]