JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tässä tutkielmassa tarkastellaan retrospektiivisesti Oulun yliopistollisessa sairaalassa (OYS) 2016–2017 tehtyjä sylkirauhasten tähystystoimenpiteitä (sialendoskopia) eri sylkirauhassairauksissa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, hyötyivätkö potilaat sylkirauhasten tähystyksistä. Erityisesti tarkastellaan sitä, vähensikö leuanalussylkirauhasen tähystys kyseisen rauhasen poiston tarvetta. Tuloksia vertaillaan OYS:ssa vuonna 2003–2004 tehtyihin sylkikivien poistotoimenpiteisiin ja leuanalussylkirauhasten poistoihin.

Ihmisellä on kolme parillista, suurta sylkirauhasta: korvasylkirauhaset, leuanalussylkirauhaset sekä kielenalussylkirauhaset. Tavallisimmat sylkirauhassairaudet ovat sylkirauhasen tiehyen tukoksesta tai ahtaudesta johtuvia. Tukos tai ahtauma oireilee yleensä kivuliaana sylkirauhasen turpoamisena ja voi pahimmillaan johtaa bakteerin aiheuttamaan akuuttiin sylkirauhasen tulehdukseen. Yleisin tukoksen aiheuttaja on sylkikivi, joita esiintyy tavallisimmin leuanalussylkirauhasten tiehyissä. Kroonisia, ei-bakteerin aiheuttamia tulehduksia esiintyy yleisimmin korvasylkirauhasissa. Tulehduksen syyt ovat moninaiset, mutta tarkkaa sairauden syntymekanismia ei tunneta.

Sylkirauhasen tähystys on verrattain uusi toimenpide ja OYS:iin se on otettu osaksi toimenpiteiden valikoimaa 2010-luvulla. Toimenpide voi olla sekä diagnostinen että hoidollinen. Tähystys tehdään tavallisesti paikallispuudutuksessa. Tähystimen kautta voidaan poistaa sylkikiviä esimerkiksi pienten korien avulla, laajentaa tiehyttä sekä huuhdella tiehyttä kortisonilla. Lisäksi tähystyksen yhteydessä voidaan tehdä muita toimenpiteitä, kuten sylkikivien poistoja limakalvolle tehdyistä viilloista. Toimenpiteeseen liittyy harvemmin häiriöitä, mutta yleisin tähystyksen jälkeen ilmaantuva komplikaatio on akuutti bakteerin aiheuttama tulehdus.

Tässä tutkimuksessa todettiin suurimman osan potilaista hyötyvän ensimmäisestä tähystyskerrasta. Suurin osa tähystyksistä ja tähystysavusteisista toimenpiteistä tehtiin paikallispuudutuksessa. Sylkikivitaudin hoidossa leuanalussylkirauhasen tähystys vähensi rauhasen poiston tarvetta vertailuryhmään nähden. Kaiken kaikkiaan leuanalussylkirauhasen tähystys vähensi rauhasen poiston tarvetta 60 % jos kaikki potilaat olisi hoidettu leuanalussylkirauhasen poistolla. Korvasylkirauhasen tähystyksestä oli yleensä hyötyä viimeistään toisen tähystyskerran jälkeen. Lapset hyötyivät korvasylkirauhasten tähystyksestä ensimmäisen kerran jälkeen.

Sylkirauhasten tähystysten määrä OYS:ssa on nousussa. Tällä hetkellä tähystys tehdään vielä leikkaussaliolosuhteissa, mutta tutkielman tulosten perusteella voitaisiin harkita myös poliklinikalla tehtävän tähystyksen käyttöönottamista. Näin voitaisiin mahdollisesti tehdä taloudellisia säästöjä toimenpidekustannuksissa. Kuitenkin lisätutkimusta tämän muutoksen kustannusvaikutuksista tulee vielä tehdä.