University of Oulu

Fysioterapeuttinen hoito TMD-potilaalla : tapaussarja

Saved in:
Author: Raatikainen, Maria1
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Medicine, Department of Dentistry
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, 0.8 MB)
Pages: 24
Persistent link: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202105288189
Language: Finnish
Published: Oulu : M. Raatikainen, 2021
Publish Date: 2021-05-31
Thesis type: Other thesis
Tutor: Sipilä, Kirsi
Säkkinen, Janne
Reviewer: Näpänkangas, Ritva
Sipilä, Kirsi
Description:

Tiivistelmä

Purentaelimistön toimintahäiriöt (TMD) on väestössä yleisenä esiintyvä vaiva, jonka oirekirjo on laaja ja hoidontarve vaihteleva. Oireina ilmenee useimmin leukanivelten, puremalihasten sekä kasvojen alueen kiputiloja, päänsärkyä, alaleuan liikehäiriöitä sekä heijastekipuja pään ja kaulan alueella. TMD-oireiden vaikutukset toimintakykyyn ovat osalla potilasryhmästä merkittäviä. Hoidontarvetta TMD:n vuoksi ilmenee noin 7–9% :lla väestöstä.

Käsitys niskan ja kaulan alueen biomekaanisten tekijöiden yhteydestä TMD-oireiluun on lisääntynyt viimeaikaisten tutkimusten myötä, mikä on ohjannut ajattelemaan myös TMD-potilaan hoitoa laaja-alaisemmin, myös varsinaisen purentaelimistön ulkopuolelle. Fysioterapia hoitomuotona ja erityisesti fyysisen harjoittelun menetelmät keskittyvät toiminnallisuuteen ja sen kautta oireiden lievittymiseen TMD:n hoidossa. Näyttö fysioterapian eri menetelmien tuloksellisuudesta TMD:n hoitomuotoina on kuitenkin vielä melko vähäistä ja sitä kaivataan lisää.

Tämä tapaussarja koostuu kolmelle koehenkilölle toteutetusta yksilöllisestä fysioterapiahoitojaksosta. Koehenkilöiksi valikoitiin henkilöt, joilla oli diagnosoituna lihasperäinen TMD, ja oirekuvaan oli liittynyt niskakipua. Henkilöt täyttivät ennen tutkimusta purentaelimistön toimintahäiriöiden diagnosoimiseen laaditun Diagnostic Criteria for Temporomandibular disorders (DC/TMD) -oirekyselyn, ja heille tehtiin kliininen tutkimus DC/TMD-protokollan mukaisesti. Koehenkilöt osallistuivat fysioterapeutin toteuttamaan fysioterapiahoitoon, joka sisälsi kolme tai neljä terapiakäyntiä. Lisäksi tutkimukseen sisältyi fysioterapeutin ja hammaslääkärin toteuttamat alkututkimukset sekä hoitokokeilun päätteeksi loppumittaukset. Kipuja ja muita oireita sekä niiden vaikutuksia toimintakykyyn kartoitettiin sekä tutkimusjakson alussa että lopussa DC/TMD (Axis I ja Axis II), Neck Disability Index (NDI) ja Örebron (lyhyt versio) -kyselyillä. Lisäksi koehenkilöt piirsivät kipukuviin kipuoireidensa lokalisaatiot alkututkimusten yhteydessä (Liitteet 1–3). DC/TMD -kysymyspatteristosta käytössä oli TMD oirekysely (DC/TMD-FIN) sekä Kivun haitta-aste (GCPS 2.0_FIN), josta laskettiin kasvokivun intensiteettiä kuvaava Characteristic Pain Intencity (CPI) sekä haitta-astetta kuvaava GCPS-indeksi (I-IV, matala intensiteetti — korkea intensiteetti — kohtalaisesti rajoittava — vaikeasti rajoittava). Koehenkilöiden kokemuksia fysioterapeuttisesta hoidosta kartoitettiin Palaute fysioterapeuttisesta hoidosta -kyselylomakkeella hoitojakson lopuksi. Fysioterapiamenetelmänä käytettiin yksilöllisesti suunniteltua harjoitusohjelmaa tähdäten sen säännölliseen toteuttamiseen omatoimiharjoitteluna, sekä lisäksi fysioterapeutin toteuttamia manuaalisia käsittelyitä vastaanottokäynneillä. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida fysioterapeuttisen hoidon vaikutuksia oireisiin, kuten kipuun ja päänsärkyyn, lihasperäisen TMD:n tapauksissa.

Tutkimuksen tuloksista havaittiin niskakivun vähentyneen kaikilla koehenkilöillä hoitojakson aikana niskakivun vaikutuksia päivittäisiin toimintoihin kuvaavalla Neck Disability Index (NDI) mitattuna. Kasvokivun elämänlaadullisen haitta-asteen arvioi terapiajakson aikana vähentyneen yksi koehenkilöistä, kun sen arvioimiseen käytettiin Graded Chronic Pain Scale, (GCPS)-indeksiä. Örebron työkyvyttömyyden riskiä arvioivan kyselyn perusteella havaittiin kahden koehenkilön osalta työkyvyttömyysriskin pienenemää terapiajakson aikana, kun taas yhden henkilön osalta työkyvyttömyysriskin kanssa korreloivat pisteet nousivat terapiajakson alku- ja loppumittausten välillä.

Tutkimuksen tulokset fysioterapian vaikutuksista TMD-potilaiden kokemiin oireisiin sekä niiden haittavaikutuksiin tukevat osaltaan aiempaa näkemystä fysioterapian mahdollisuuksista osana TMD-potilaan kokonaishoitoa. Tutkimus luo hyvän pohjan jatkotutkimusasetelman muodostamiselle aiheesta ja fysioterapiamenetelmien tuloksellisuuden tarkemmalle arvioinnille.

Physiotherapeutic treatment on a TMD-patient : a case series

Abstract

Temporomandibular disorder (TMD) is a common condition in a population with wide of symptoms and with varying need for a treatment. Typical symptoms include pain in the temporomandibular joints, masseter muscles and facial area, headache, mandibular dysfunction and reflective pain both in head and neck region. TMD symptoms have significant effects on a performance in some patients. 7–9% of population require a treatment for TMD.

Recent studies have increased the understanding of the association of head and neck biomechanical factors for TMD symptoms. This has led thinking the treatment of TMD patient more broadly, also outside the actual occlusal system. Physiotherapy and physical training focus on enhancing functionality and thereby alleviation of symptoms in the TMD treatment. However, evidence for the effectiveness of different physiotherapy methods as a treatment for TMD is still rather limited and a further research is required on this topic.

This case series consisted of an individual physiotherapy treatment session for three patients. Control subjects were diagnosed with a muscular TMD and they all suffered from a symptomatic neck pain. Subjects filled the Diagnostic Criteria for Temporomandibular Disorder (DC/TMD) symptoms query prior to the study, and they underwent a clinical study according to the DC/TMS protocol. Subjects participated in a physiotherapy treatment, including three to four therapy visits, that were performed by a physiotherapist, as well as final measurements at the end of the treatment trial. Pain and other symptoms and their effects on performance were investigated both at the beginning and at the end of the study using DC/TMD (Axis I and Axis II), Neck Disability Index (NDI) and Örebro (a short version) surveys. In addition, subjects marked the localizations of their pain symptoms on pain images as a part of their initial studies (Appandices 1–3). Subjects’ experience of physiotherapeutic treatment were mapped using the ‘Feedback of Physiotherapeutic Treatment’ questionnaire at the end of the treatment period. The utilized physiotherapy method in this study was an individually designed exercise program which aimed at its regular implementation as a self-practise. It also included manual treatments performed by a physiotherapist during the reception visits. The aim of this study was to evaluate the effects of physiotherapeutic treatment on symptoms such as pain and headache in a muscular based TMD.

The reduction of a neck pain was seen in all three subjects during the treatment period was measured by the NDI. Moreover, the disability degree caused by the fascial pain was decreased in one subject during the treatment period as estimated by the GCPS-index. Based on the Örebro Disability Risk Questionnaire, a decrease in disability risk was observed in two subjects during the treatment period, while for one subject, scores correlating with a disability risk were increased between baseline and final measurements.

The results are in line with prior studies, suggesting that physiotherapeutic treatment may be beneficial as part of the overall treatment of a TMD patient. This study creates a good basis for the formation of a set of further research on this topic, and for a more accurate evaluation of the effectiveness of physiotherapy methods.

see all

Subjects:
Copyright information: © Maria Raatikainen, 2021. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.