JultikaUniversity of Oulu repository

Abstract

Women’s suffrage was the result of organized political activity. During the suffragette era, postcards were used as a means of communication as the production was inexpensive and the delivery was quick. The suffragettes used postcards to advocate for their cause, and soon enough, the opposers of the movement responded with anti-suffragette postcards. The connected aims of this study are to examine the circulation of cultural ideas with these material objects and to examine the cultural phenomenon of sharing. First, the ideas and values implicit in the postcards are examined, and then the practices of circulating them will be analyzed from three vantage points. The objective of this study is to answer the following research questions: 1) How do the different misogynistic tropes in the anti-suffragette postcards connect with storytelling and tropes in traditional tales? and 2) How were these ideas circulated in American and British societies during the suffragette era?

Cultural Materialism was used as an approach, as it helps us identify the postcards as objects used to change the political situation. New Historicism is utilized to uncover the “little histories” of those often ignored in the “grand narratives” of politics. Critical Discourse Studies and Multimodal Discourse Analysis were used to identify the misogynistic tropes most prominent in the selected anti-suffragette postcards. These methods were also used to uncover the intertextual references and the links between the graphics and the linguistic items of the postcards. Additionally, the chapter on the circulation of ideas will introduce three theories, which all relate to how cultural ideas are shared in society: Imagology, Sticky Concepts and Participatory Culture.

Those opposing women’s suffrage used the postcards to create disturbing narratives about what might happen if women were to achieve suffrage. Four main tropes in relation to women were identified from the materials: the maiden, the mother, the temptress, and the crone or the witch. One remaining trope relates to how men were portrayed: they were the underdogs who would lose their position in both family life and in society due to women achieving suffrage. The circulation of the anti-suffragette postcards can be compared to how social media posts are disseminated nowadays, and both relate to the larger cultural phenomenon of sharing. By encouraging story building and using tropes from traditional tales, the misogynistic ideas in the postcards were easily grasped and circulated. However, the volume of production and popularity of the anti-suffragette postcards did not reflect the public opinion on women’s suffrage but emphasized the way effective propaganda can work to enforce cultural narratives already prevalent in society. Despite the resistance, women’s suffrage was still achieved in both the United States and the United Kingdom.

Tiivistelmä

Naisten äänioikeuden saavuttaminen oli järjestäytyneen poliittisen toiminnan tulos. Postikortteja käytettiin viestintävälineenä suffragettien aikakautena, sillä niiden tuotanto oli halpaa ja toimitus nopeaa. Suffragetit käyttivät postikortteja tehostaakseen toimintaansa ja pian liikkeen vastustajat aloittivat naisvihamielisten postikorttien tuottamisen. Tässä pro gradu -tutkielmassa käytetään materiaaleina suffragettien vastaisia naisvihamielisiä postikortteja sekä annetaan esimerkkejä suffragettien omista propagandapostikorteista. Tutkimuksen liitännäiset päämäärät ovat sekä tutkia kulttuuristen arvojen ja mielikuvien kiertoa aineellisten kappaleiden kautta yhteiskunnassa että tarkastella näiden arvojen ja mielikuvien jakamisen kulttuurillista ilmiötä. Ensin postikorteista havaittavia epäsuoria arvoja ja mielikuvia tarkastellaan ja tämän jälkeen jakamisen kulttuurisen ilmiön käytänteitä analysoidaan kolmen eri näkökulman kautta. Tutkimuksen tavoite on vastata kahteen tutkimuskysymykseen: 1) miten erilaiset naisvihamieliset mielikuvat liittyvät tarinankerrontaan ja perinteisistä narratiiveista löydettäviin hahmoihin ja 2) miten nämä mielikuvat kiersivät yhteiskunnassa.

Kulttuurimaterialismia käytettiin teoriana, jotta postikortit voidaan ymmärtää esineinä, joilla pyrittiin vaikuttamaan poliittiseen tilanteeseen. Uushistorismi mahdollistaa vähemmän merkityksellisiksi määriteltyjen historioiden tunnistamisen suurien poliittisten narratiivien lomasta. Kriittisen diskurssintutkimuksen teoriaa ja multimodaalista diskurssianalyysia käytettiin naisvihamielisten mielikuvien tunnistamisessa suffragettien vastaisista postikorteista ja niitä käytettiin myös paljastamaan postikorttien intertekstuaalisuus. Tutkimuksen viimeinen kappale esittelee lisäksi kolme teoriaa — imagologia, tahmeat käsitteet ja osallistava kulttuuri — liittyen kulttuurillisten arvojen ja mielikuvien jakamiseen ja toistamiseen yhteiskunnassa.

Suffragettien vastustajat käyttivät postikortteja luodakseen mielikuvia ja kertomuksia siitä mitä tulisi tapahtumaan, jos naiset saisivat äänioikeuden. Materiaaleista pystyttiin erottamaan neljä ilmeisintä naisvihamielistä mielikuvaa: neitsyt, äiti, viettelijätär ja noita-akka. Miehiin liittyvä mielikuva paljasti, että miehet esitettiin postikorteissa altavastaajina, jotka menettäisivät naisten äänioikeuden myötä asemansa sekä kodeissa että yhteiskunnassa. Naisvihamielisten postikorttien kiertämistä yhteiskunnassa voi verrata sosiaalisen median julkaisujen kiertoon, sillä molemmat liittyvät suurempaan kulttuuristen arvojen ja mielikuvien jakamisen ilmiöön. Naisvihamielisten arvojen leviäminen mahdollistettiin motivoimalla katsojaa tarinoiden luomiseen ja käyttämällä perinteisistä tarinoista tuttuja trooppeja. Postikorttien suosio ei heijastanut kansan yleistä mielipidettä vaan korosti tapaa, jolla tehokasta propagandaa voidaan käyttää yhteiskunnassa jo olevien kulttuuristen narratiivien toistamiseen ja vahvistamiseen. Vastustuksesta huolimatta naisten äänioikeus saavutettiin sekä Yhdysvalloissa että Isossa-Britanniassa.