JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsittelen näkemyksiä pohjoismaisesta aatteesta ja yhteistyöstä Pohjola-Nordenin julkaisemassa Pohjola-lehdessä vuosien 1941–1956 välillä. Pohjola-Norden on vuodesta 1924 alkaen ollut vahvistamassa yhdessä muiden Norden-yhdistysten kanssa pohjoismaisten kansojen yhteenkuuluvuutta ja yhteistyötä heidän välillänsä. Kansalaistason pohjoismaisen yhteistyön kultakautena voidaan nähdä toisen maailmansodan jälkeinen aika, jolloin esimerkiksi Norden-yhdistyksillä oli yli 100 000 jäsentä ympäri Pohjolaa.

Pohjola-lehtien kautta pyrin löytämään vastauksia siihen, miten pohjoismaista yhteistyötä kuvattiin, millaisena kokonaisuutena Pohjoismaat nähtiin, millaiseksi pohjoismainen aate määriteltiin ja miksi tämä aate nähtiin tärkeänä Suomessa vuosien 1941–1956 välillä. Pohjola-lehden tekstien kirjoittajina toimi suomalaisia ja muita pohjoismaalaisia, jotka kannattivat pohjoismaista yhteistyötä. Tutkielma on aatehistoriallinen tutkimus, jossa metodeina hyödynnetään kontekstualisointia ja lähilukua.

Sota-aika 1940-luvun alussa vaikeutti pohjoismaisen yhteistyön tekemistä ennen kaikkea valtiollisella tasolla, kun Pohjoismaiden välillä ei annettu sotilaallista apua. Sen sijaan kansalaisten välinen solidaarisuus ja avustustyö vahvisti yhteenkuuluvuutta. Sodan jälkeen yhteistyö oli käytännönläheistä, jolloin esimerkiksi ystäväkuntaliikkeen kautta pyrittiin luomaan henkilökohtaisia suhteita Pohjoismaiden kansalaisten välillä. Pohjoismaiden neuvoston perustaminen vuonna 1952 vahvisti merkittävästi laki- ja käytäntöyhteistyötä.

Suomen kuuluminen Pohjolaan ei ollut vielä 1940-luvun alussa ilmiselvää, jolloin Pohjola-lehdessä oli suuri tarve todistaa Suomen yhteyttä muihin Pohjoismaihin. Sodan jälkeen Neuvostoliiton paine haastoi Suomen suvereniteettia, jolloin vastapainoa haettiin Pohjolasta, joka oli Suomen ikkuna länteen tuona aikana. Pohjoismainen yhteistyö perustui pohjoismaisten kansojen väliseen yhteistyöhön, jossa kansallista identiteettiä täydennettiin pohjoismaisella ulottuvuudella. Pohjolan maiden ja kansojen tasa-arvoisuutta korostettiin, mutta itsehallintoalueiden rooleissa oli vaihtelevuutta Norden-yhdistyksien toiminnan alla.

Pohjoismainen aate perustui pohjoismaisten kansojen yhteenkuuluvuudentunteen vahvistamiseen. Arvopohjan ja yhteisen yhteiskunnallisen perinnön kautta korostettiin Pohjolan yhtenäisyyttä. Vapauden, demokratian ja oikeusturvan teemat olivat keskiössä, mutta vanha näkemys kieli- rotu- ja kulttuuriyhteydestä oli läsnä ainakin sota-aikana. Pohjolan veljeskansoja ja heidän välistä yhteistyötä pidettiin rauhan edistämisen esimerkkinä muulle maailmalle. Suomessa pohjoismainen aate nähtiin tärkeänä, koska siihen liitettiin demokratia ja oikeudenmukaisuus, jonka menettämistä pelättiin sota-aikana saksalaisille ja myöhemmin neuvostoliittolaisille.