JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkoituksenani on selvittää, millaiset tekijät koulun liikuntakasvatuksessa tukevat lapsen minäkäsitystä. Lisäksi tarkastelen sitä, miten liikuntakasvatuksen myötä kehittynyt minäkäsitys vaikuttaa lapsen liikunnallisuuteen myöhemmin tämän elämässä. Lapsi viettää suuren osan arjestaan koulussa ja näin ollen myös koulun tarjoamalla liikuntakasvatuksella on merkityksellinen asema lasten elämässä. Koulussa opettaja pystyy toiminnallaan vaikuttamaan lapsen minäkäsityksen muodostumiseen ja osaltaan vaikuttamaan siihen, että lapset saavat koulussa myönteisiä kokemuksia liikuntatunneilla. Tutkielmallani halusin avata liikuntakasvatuksen moninaisia tehtäviä ja tuoda esille sen tärkeyttä perusopetuksessa.

Liikuntakasvatuksen ainoa tavoite ei ole opettaa liikuntaa ja kasvattaa lapsista liikunnallisia toimijoita, vaan liikunnan avulla pyritään muihinkin kasvatustavoitteisiin, kuten vuorovaikutustaitoihin, tunteiden säätelyyn, vastuullisuuteen sekä sääntöjen noudattamiseen. Lisäksi minäkäsityksen vahvistaminen on yksi liikuntakasvatuksen päämääristä. Minäkäsitys tarkoittaa ihmisen asennoitumista itseensä, eli sitä, millaisena hän pitää itseään arvoiltaan, asenteiltaan, ulkonäöltään, ominaisuuksiltaan ja taustaltaan. Minäkäsitys alkaa muodostua arviolta viiden ja seitsemän ikävuoden aikana ja se kehittyy suhteessa omaan persoonaan, eli ihminen niin sanotusti käsittelee omasta persoonastaan saatuja tietoja.

Koulun liikuntakasvatuksella on useita eri mahdollisuuksia vaikuttaa lapsen minäkäsitykseen. Koulun ollessa sosiaalinen ympäristö lapset vertailevat suorituksiaan keskenään ja myös sillä voi olla myönteisiä tai kielteisiä seurauksia. Liikuntatuntien ilmapiirillä on keskeinen merkitys lapsen liikuntamotivaation heräämisessä ja sen ylläpidossa. Lisäksi opettajan antamalla palautteella sekä oppituntien tarjoamilla pätevyydenkokemuksilla on suuri painoarvo lapsen minäkäsityksen tukemisessa.

Tutkimustulosten mukaan fyysisesti aktiiviset lapset ovat todennäköisemmin myös aikuisena aktiivisia liikkujia verrattuna niihin, jotka liikkuvat lapsena vähän. Tulokset osoittavat myös, että minäkäsitys on vahvasti yhteydessä liikunta-aktiivisuuteen siten, että myönteisen minäkäsityksen omaavat liikkuvat enemmän kuin ne, joiden minäkäsitys on heikompi. Koulussa opettajalla on siis vastuullinen rooli heidän kasvattaessa lapsista myönteisen minäkäsityksen omaavia fyysisesti aktiivisia ihmisiä.