JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Kiusaamista on totuttu määrittelemään yksilökeskeisen patologisoinnin kautta. Tällaisten määritelmien mukaan kiusaaminen nähdään kapeasti yksilön persoonallisuuden piirteiden ja käytöksen summana, ja se jättää huomiotta esimerkiksi siihen liittyvät yhteiskunnalliset ja sosiaaliset rakenteet. Tutkimuksessamme olemme pyrkineet laajentamaan tätä näkökulmaa kohti monipuolisempaa käsitystä kiusaamisesta. Olemme tuoneet esiin kiusaamiskeskustelun ulkopuolelle jääviä sosiaalisia rakenteita ja prosesseja, jotka osaltaan mahdollistavat kiusaamisen syntymistä. Näitä rakenteita ja prosesseja ovat muun muassa valta-voima -suhteet, hierarkiat ja poissulkeminen.

Olemme tarkastelleet tutkimuksessamme yllä mainittujen rakenteiden ilmenemistä nimenomaan liikuntatuntien kontekstissa. Liikuntatunneilla kehollisuus, sukupuoli ja kilpailullisuus ovat erityisessä roolissa verrattuna muihin oppitunteihin. Nämä tekijät voivat osaltaan altistaa kiusaamiselle ja epäoikeudenmukaiselle kohtelulle. Liikuntatuntien onkin todettu toimivan paikkana, jossa kiusaamista esiintyy enemmän kuin muissa oppiaineissa.

Tutkimuksemme aineisto on kerätty ryhmähaastatteluiden avulla 4.-luokkalaisten tyttöjen liikuntaryhmässä. Tutkimuksemme pohjaa feministiseen tutkimusotteeseen, joka korostaa sensitiivisyyttä ja pyrkii tuomaan marginaali-ilmiöt nähdyksi ja kuulluksi. Tutkimuksemme tulokset osoittivat, että liikuntatunneilla on nähtävissä hierarkioita, suosiojärjestelmiä ja poissulkemista. Oppilaat kokivat sukupuolen mukaan jaetut liikuntaryhmät turvallisempana kuin sekaryhmät. Sukupuoli ja sen merkitykset nousivat voimakkaasti esiin oppilaiden kokemuksista. Kaverisuhteet ja kavereiden olemassaolo liikuntatunneilla nähtiin merkittävinä tekijöinä.

Lasten äänet ja kokemukset eivät ole olleet kiusaamistutkimuksessa kovin vahvasti esillä heidän itsensä esittäminään. Haluamme tutkimuksemme avulla vastata tähän puutteeseen, ja siksi käytämme aineistonamme juuri lasten omia kokemuksia ja käsityksiä liikuntatuntien turvallisuudesta ja turvattomuudesta. Myös aikuisten ja lasten näkemykset kiusaamisesta poikkeavat toisistaan, mikä osaltaan lisää tarvetta tuoda esiin juuri lasten näkökulmia ja kokemuksia.