JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Pintavesiemme tilaa on tarkkailtu ja arvioitu jo vuosikymmeniä. Suurien ekosysteemien ja laajojen alueiden arviointi on kuitenkin haastavaa, joten arvioinnissa pyritään käyttämään sellaisia lajeja tai lajiryhmiä, joiden tila ilmentäisi mahdollisimman hyvin tarkasteltavan vesistön ekologista tilaa. Yhtenä tällaisena organismina vesistöjen tilaseurannassa toimivat piilevät, joiden lyhyt sukupolvenväli sekä nopea vaste elinympäristössä tapahtuviin muutoksiin tekevät niistä hyviä indikaattorilajeja. Piileviä esiintyy kaikkialla missä on niille tarpeeksi valoa ja kosteutta kasvaa, mikä mahdollistaa eri tarkastelukohteiden vertailun keskenään. Piilevien kuoret säilyvät hapettomassa sedimentissä vuosikymmeniä, joten vertailu myös menneeseen tilaan on mahdollista. Piileviä on helppoa ja edullista tutkia näytteenoton näkökulmasta, mutta niiden määrittäminen vaatii asiantuntijuutta. Mahdolliset erot määrityksessä ovat potentiaalinen virhelähde, joka vaikeuttaa havaintoaineistojen vertailua.

Vesien tilan arviointia tehdään paljon myös vesipuitedirektiivin ulkopuolella, mutta vesipuitedirektiivin myötä Suomessakin on annettu uusia asetuksia ja säädöksiä, joilla voitaisiin parantaa vesien tilaa sekä lisätty näihin tavoitteisiin tähtääviä toimia. Tärkeimpinä säädöksinä toimivat vesienhoitolaki sekä sen pohjalta annettavat asetukset. Vesistöjen ekologisen tilan arvioinnissa piilevät toimivat yhtenä biologisena laatutekijänä järvi- ja jokivesissä, ja yhdessä muiden tekijöiden kanssa määrittelevät vesistön ekologisen tilan. Piileväindeksejä on erilaisia, suurimman osan perustuessa taksoneihin ja niiden runsaussuhteisiin. Piileväyhteisöjen suhteellisia koostumuksia ja runsauksia käytetään ilmentämään ympäristönsä tilaa, sillä tiedetään, että eri lajit ovat herkkiä erilaisille ympäristön muutoksille. Muutos yhteisössä voisi kertoa mahdollisesta häiriöstä ja näin kuvata myös vesistön tilaa. Piilevien yksittäisiä ominaisuuksia käytetään myös indikaattoreina, esimerkiksi raskasmetallien on huomattu aiheuttavan piilevissä epämuodostumia.

Vaikka piileviä löytyy lähes kaikkialta kosteista ympäristöistä, tulisi piileväindikaattorien valinnassa huomioida tarkasteltavan elinympäristön laatu, ja valita käytettävät indeksit sen mukaan. Vesien tilan seurannan lisääntyessä kansainvälisesti, on indeksejä alettu soveltaa alueille, joissa luonnollinen vaihtelu on suurempaa kuin alueella mihin indeksi perustuu. Tämän seurauksena virheet näistä indikaattoreista vedettävissä johtopäätöksissä ovat ilmeisiä. Monien piilevälajien suhteen tulisi tehdä enemmän tutkimusta, jotta tiedettäisiin varmasti, mistä ympäristön ominaisuudesta tai muutoksesta tarkasteltava laji indikoi. Uudet DNA-menetelmät ja yhteiset tietokannat indikaattoreille edistävät piilevätutkimusta, joten niiden indikaattoriarvot todennäköisesti paranevat tulevaisuudessa ennestään.