JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Lapset ja nuoret kokevat ympäristöahdistusta yhä enenevissä määrin (Hickman, 2020). Ympäristöahdistuksen voi nähdä laajana kirjona erilaisia tunteita, kuten pelkoa, ahdistusta, surua ja apaattisuutta, jotka ovat seurausta aikamme kasvavista ympäristöongelmista (Pihkala, 2018a). Tunteiden käsitteleminen toimii tutkitusti avainasemassa ratkaisujen löytämisessä ympäristöongelmiin, kestävämmän elämän rakentamisessa ja tulevaisuuden takaamisessa myös tuleville sukupolville (Cantell, Aarnio-Linnanvuori & Tani, 2020). On oleellista löytää keinoja ympäristöahdistuksen käsittelemiseen ja kohtaamiseen myös kasvatuksen kentällä. Koska ympäristöahdistuksesta ei ole tehty kovinkaan paljon kasvatustieteellistä tutkimusta ja aihe on hyvin ajankohtainen, tutkielmani voi katsoa olevan merkityksellinen.

Kandidaatintutkielmani tarkoituksena on löytää vastaus siihen, mitä ympäristöahdistus on ja miten sitä voisi käsitellä kasvatuksessa. Tutkielmani on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineistona on käytetty sekä kansainvälisiä että kotimaisia tieteellisiä julkaisuja.

Aineiston pohjalta tärkeimmiksi keinoiksi käsitellä ympäristöahdistusta kasvatuksessa nousivat tunteiden kohtaaminen, tunteiden kanavoiminen yhteiseen toimintaan ja arkipäivän tekoihin sekä toivon ylläpitäminen. Kasvattajien on kohdattava omat ympäristötunteensa sekä täten luotava tilaa ja aikaa lapsille ja nuorille käsitellä omia tunteitaan (Hicks, 2014). Tunteiden käsitteleminen luo mahdollisuuksia toiminnalle. Toisaalta myös toiminta voi auttaa tunteiden käsittelemisessä (Pihkala, 2017). Toivo omista vaikutusmahdollisuuksista kannustaa sekin toimimaan vaikeista tunteista huolimatta. Nuori, joka tuntee toivoa ympäristöongelmien edessä, toimii todennäköisemmin myös niiden ratkaisemiseksi (Wilks & Harris, 2016).