University of Oulu

Mitenkähän tulenee onnistumaan tämä systeemi : vokaalivartaloistunut potentiaali keskustelupalsta-aineistossa

Saved in:
Author: Pöyhtäri, Essi1
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Humanities, Finnish Language
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, 1.1 MB)
Pages: 83
Persistent link: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202109219036
Language: Finnish
Published: Oulu : E. Pöyhtäri, 2021
Publish Date: 2021-09-21
Thesis type: Master's thesis
Tutor: Västi, Katja
Reviewer: Västi, Katja
Sivonen, Jari
Description:

Tiivistelmä

Tutkin pro gradu -tutkielmassani vokaalivartaloistumista tulla, tehdä, nähdä, surra ja purra -verbien potentiaalissa. Vokaalivartaloistuminen on ilmiö, jossa konsonanttivartalon tilalle tulee vokaalivartalo. Esimerkiksi verbin tulla aktiivin potentiaali yksikön 3. persoonassa on konsonanttivartaloinen tul-le-e. Saman verbin vokaalivartaloistunut muoto on vielä norminvastainen *tule-ne-e. Jotkut vokaalivartaloistuneet muodot ovat jo osa normitettua yleiskieltä (esim. susi : *sunna > sutena). (Paunonen 2003: 203–204.) Tästä syystä näin pitkälle edenneitä morfologisia muutoksia on tärkeää tutkia eri muotoryhmissä.

Keräsin aineistoni keskustelupalstoilta, ja se koostuu 2 102 vokaalivartaloistuneesta potentiaalista. Tarkoitukseni oli selvittää, missä syntaktis-semanttisissa yhteyksissä vokaalivartaloistunut potentiaali esiintyy ja keskittyykö se mahdollisesti joihinkin tiettyihin konteksteihin. Tämän selvittääkseni otin vertailuaineistoksi potentiaalin puhe- ja kirjakieliaineistot sekä yleisen tekstilausetutkimuksen (Forsberg 1998; Savola 1978; Hakulinen, Karlsson & Vilkuna 1980).

Valtaosa aineistoni vokaalivartaloistuneista potentiaaleista on väitelauseissa ja vain 19,7 % on kysymyslauseissa. Sivulauseita on 13,8 %. Tämä tarkoittaa sitä, että vokaalivartaloistuneen potentiaalin syntaktinen käyttö aineistossani on lähempänä kirjakieltä kuin puhekieltä. Pieniä eroja vertailuaineistoon kuitenkin on. Aineistossani on enemmän kysyviä sivulauseita kuin vertailuaineistoissa. Sen lisäksi suomen kielen kysymyslauseista valtaosa on hakukysymyksiä, mutta kysymyslauseaineistostani hakukysymykset kattavat vain 24,8 % ja vaihtoehtokysymyksiä on eniten eli 60,7 % (Hakulinen & Karlsson 1979: 282).

Suurin osa aineistoni osumista on tulla-verbejä. Muita verbejä on vain 195 kappaletta. Toiseksi eniten on tehdä-verbiä, jota seuraa nähdä-verbi. Purra-verbillä on kaksi esiintymää ja surra-verbillä yksi. Verbien merkityksiä on aineistossani monenlaisia, eikä mikään merkitys ole ylikorostunut. Suurin osa lauseista on futuurimerkityksessä, mikä johtuu osittain tulla-verbin suuresta aineistosta. Aineistossani on myös monenlaisia morfologisesti innovatiivisia muotoja. Potentiaalin tunnusta käytetään infiniittisissä verbimuodoissa (esim. *tuleneva), erilaisissa kiteytyneissä rakenteissa (esim. Meistähän on moneksi mitä parisuhteeseen tulenee) ja jopa verbikantaisissa substantiivijohdoksissa (*tekeneminen). Tulokseni osoittavat, että vokaalivartaloinen potentiaali ei keskity mihinkään tiettyihin merkityksiin tai syntaktis-semanttisiin konteksteihin, vaan muutos on potentiaalin kohdalla muotoryhmäkohtainen.

see all

Subjects:
Copyright information: © Essi Pöyhtäri, 2021. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.