Autismikirjoisen oppilaan hyvä koulupäivä
Matilainen, Ella (2021-10-05)
Matilainen, Ella
E. Matilainen
05.10.2021
© 2021 Ella Matilainen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202110089108
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202110089108
Tiivistelmä
Autismikirjo on suhteellisen yleinen häiriö, joten voidaan pitää todennäköisenä, että jokainen luokanopettaja tulee jossakin vaiheessa työuraansa kohtaamaan sellaisen oppilaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on antaa autismikirjoisille lapsille ääni selvittämällä, minkälainen on autismikirjoisen oppilaan mielestä hyvä koulupäivä ja mitä asioita voitaisiin tehdä, jotta päivästä tulisi onnistuneempi. Tutkimuksessa on myös tarkasteltu asioita, jotka erityisesti vaikuttavat siihen, että koulupäivä tuntuu haastavalta ja kuormittavalta.
Tutkimusaineiston keräämisessä on hyödynnetty teemahaastattelua. Tutkimuksen haastattelupyyntö jaettiin Autismiliiton toimesta heidän sosiaalisen median tileillään. Tutkimukseen osallistui viisi haastateltavaa. Jokaisella haastateltavalla oli autismikirjon diagnoosi ja useammalla myös jotakin muita oppimista vaikeuttavia haasteita. Tutkimuksessa on hyödynnetty myös erään vanhemman haastattelua, jonka lapsi ei pystynyt osallistuman itse haastatteluun, koska on lähes puhumaton.
Tutkimus on toteutettu laadullisilla menetelmillä. Tutkimuksen lähestymistapa on ollut kerronnallinen eli narratiivinen. Se on menetelmä, jolla yleensä lähestytään aineistoja, joissa tutkitaan kokemuksia. Tutkimuksen analyysi on toteutettu teoriaohjaavana sisällönanalyysinä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kaikki on keskimääräisesti hyvin autismikirjoisten henkilöiden koulunkäynnissä. Suurimmat haasteet, mitä oppilaat päivän aikana kohtaavat liittyvät koulun ulkopuolisiin tilanteisiin, esimerkiksi uimakouluun. Myös muutoksiin tottuminen on haastavaa. Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan todeta, että kommunikaatio koulun aikuisten ja muiden opetukseen osallistuvien aikuisten välillä on tärkeää. Kiinnosstavaa olisi tutkia jatkossa tarkemmin autismikirjoisen oppilaan koulupäivää esimerkiksi havainnoimalla luokkahuonetilanteita sekä vuorovaikutusta opettajien ja vertaisten lasten kanssa. Jatkotutkimusta voitaisiin tehdä myös vanhempien ja opettajien näkökulmasta. Tässä tilanteessa kyseessä ei olisi enää lapsen näkökulma, mutta aihe tarjoaisi tärkeää lisätietoa heidän koulunkäynnistään ja huomioon voitaisiin ottaa myös ne lapset, jotka eivät itse välttämättä pysty asioista kertomaan.
Tutkimusaineiston keräämisessä on hyödynnetty teemahaastattelua. Tutkimuksen haastattelupyyntö jaettiin Autismiliiton toimesta heidän sosiaalisen median tileillään. Tutkimukseen osallistui viisi haastateltavaa. Jokaisella haastateltavalla oli autismikirjon diagnoosi ja useammalla myös jotakin muita oppimista vaikeuttavia haasteita. Tutkimuksessa on hyödynnetty myös erään vanhemman haastattelua, jonka lapsi ei pystynyt osallistuman itse haastatteluun, koska on lähes puhumaton.
Tutkimus on toteutettu laadullisilla menetelmillä. Tutkimuksen lähestymistapa on ollut kerronnallinen eli narratiivinen. Se on menetelmä, jolla yleensä lähestytään aineistoja, joissa tutkitaan kokemuksia. Tutkimuksen analyysi on toteutettu teoriaohjaavana sisällönanalyysinä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kaikki on keskimääräisesti hyvin autismikirjoisten henkilöiden koulunkäynnissä. Suurimmat haasteet, mitä oppilaat päivän aikana kohtaavat liittyvät koulun ulkopuolisiin tilanteisiin, esimerkiksi uimakouluun. Myös muutoksiin tottuminen on haastavaa. Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan todeta, että kommunikaatio koulun aikuisten ja muiden opetukseen osallistuvien aikuisten välillä on tärkeää. Kiinnosstavaa olisi tutkia jatkossa tarkemmin autismikirjoisen oppilaan koulupäivää esimerkiksi havainnoimalla luokkahuonetilanteita sekä vuorovaikutusta opettajien ja vertaisten lasten kanssa. Jatkotutkimusta voitaisiin tehdä myös vanhempien ja opettajien näkökulmasta. Tässä tilanteessa kyseessä ei olisi enää lapsen näkökulma, mutta aihe tarjoaisi tärkeää lisätietoa heidän koulunkäynnistään ja huomioon voitaisiin ottaa myös ne lapset, jotka eivät itse välttämättä pysty asioista kertomaan.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31995]