JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää, miten poikkeusolot ovat vaikuttaneet suomalaislasten koulunkäyntiin. Erityisesti halusin tutkia, millaiseksi opettajan rooli ja auktoriteettiasema muotoutuvat, kun normaalit koulunkäynnin olosuhteet muuttuvat merkittävästi. Paneudun tutkielmassa vertaamaan koulunkäynnin olosuhteita ja opettajan roolia sotavuosina ja Covid19 pandemian mullistaessa koulunkäynnin arkea keväällä 2020.

Ymmärtääkseni koulunkäynnin olosuhteita ja opettajan roolia eri aikoina perehdyn tutkimuksessa suomalaisen perusopetuksen historiaan, auktoriteetti käsitteeseen sekä koulun toimintakulttuuria ja koulunkäynnin vuorovaikutussuhteita selvittävään kirjallisuuteen. Olen tutkinut poikkeusolojen koulunkäynnin järjestämisen reunaehtoja perusopetuslaista ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista. Sotavuosien kouluarkeen olen tutustunut ensisijaisesti nettilähteiden avulla. Koronaepidemian vaikutuksia koulunkäynnin järjestelyihin olen selvittänyt sanomalehtiartikkeleita lukemalla.

Selvisi, että opettajan auktoriteettiasema on pysynyt suhteellisen muuttumattomana vuosikymmenestä toiseen. Erityisesti pienten oppilaiden kohdalla luokanopettajan mahdollisuudet vaikuttaa lapsen hyvinvointiin ja positiivisiin oppimiskokemuksiin ja -tuloksiin ovat merkittävät ja merkitys korostuu poikkeusoloissa, olipa kysymyksessä sitten yksittäistä lasta koskevat poikkeusolot tai koko ikäluokkaan vaikuttavat opetuksen järjestelyt. Sota-aikana ja pitkästi sen jälkeenkin opettaja oli yhteisönsä arvostettu hahmo, jonka menetelmiä ja mielipiteitä harvemmin kyseenalaistettiin vanhempien tai oppilaiden toimesta. Tämän päivän opettajat ovat alttiimpia arvostelulle. Etäkoulunkäyntiin siirtyminen ilman ennakkovalmisteluita haastoi opettajat keväällä 2020 ennen kokemattomiin koulunkäynnin järjestelyihin. Sotavuosina haasteena kouluyhteisössä olivat mm. evakkolasten kasvattamat luokkakoot ja samanaikainen opettajapula, miesopettajien ollessa rintamalla.