JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Ihmiset ovat olleet liikkeessä läpi historian, mutta 1800-luvun alusta nopea teollinen kehitys ja kiihtyvä globalisaatio alkoivat tekemään ihmisten liikkumisesta kansallisvaltioiden rajojen yli tehokkaampaa ja helpompaa. Siirtolaisuuteen liittyvä tutkimus on muuttunut kahden vuosisadan aikana kvantitatiivisesta erilaisten migraatiomallien etsimisestä kohti ihmiskeskeisempää lähestymistapaa ja tarkastelua. Globaalin tason migraatio ja siten myös siirtolaisuus ovat valtavia makrotason tapahtumia, joiden keskiössä on kuitenkin aina yksilö, oli kyse sitten työsiirtolaisuudesta tai ketjumuutosta perheen yhdistämisen vuoksi. Siirtolaisuuden tutkiminen yksilötason dynaamisena prosessina tuo etualalle maastamuuton syyt ja lähtöalueen työntävät tekijät, jotka keskittyvät tavallisesti haluun paremmasta elämänlaadusta ja lisääntyneistä mahdollisuuksista niin yksilölle itselleen kuin tämän perheelle. Yksilönäkökulmasta voidaan tarkastella myös uuden kotimaan vetäviä tekijöitä sekä mahdollisuuksia ja haasteita, jota siirtolaiset kohtaavat. Tähän väliin jää kansallisvaltioiden rajanylitystapahtuma, jossa valtiot pyrkivät turvallisuuden nimissä rajoittamaan ihmisten liikkumista sekä arvioimaan heidän identiteettejään. Siirtolaisten kokemukset muuttoprosessin aikana riippuvat monesta eri tekijästä, kuten muuton syystä, muuttajan sukupuolesta ja iästä. Vaikka maailma ja siirtolaisuus nykyään ovat hyvin erilaisia kuin 1800-luvun loppupuoliskolla, voidaan tuon ajan pohjoiseurooppalaista muuttoliikettä Australiaan tarkastella historiallisesta näkökulmasta sekä verrata useiden samankaltaisuuksien avulla nykypäivän siirtolaisiin ja migraatioprosessiin. Ihmisten liikkuminen ja siirtolaisuus näkyvät selvästi niin arjessa kuin taloudessa ja politiikassa, joten aihetta on tarkasteltava ja tutkittava, ja usein tämä onnistuu parhaiten keskittymällä yksittäisten henkilöiden tai pienten yhteisöjen kokemuksiin.