JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Käsittelen pro gradu -tutkielmassani Helsingin Sanomissa esitettyjä asunnottomien alkoholistien representaatioita vuosien 1960–1972 välillä. En rajoita tarkastelua vain yhteen tekstilajiin, vaan tarkastelen niin uutis- ja reportaasisisältöä, pääkirjoituksia, kolumneja kuin yleisönosastoakin. Asunnottomat alkoholistit tulivat mainitulla aikajaksolla Helsingin seudulla hyvin näkyväksi ilmiöksi, joka herätti paljon keskustelua joukkotiedotusvälineissä. Samalla he olivat keskeinen ryhmä, jonka ympärillä käytiin tuolloin aktiivista keskustelua poikkeavuudesta ja kontrollipolitiikasta.

Asunnottomuus oli erityisen näkyvää Helsingissä, ja Helsingin Sanomat oli paitsi alueen tärkein sanomalehti, myös Suomen vaikutusvaltaisin lehti, ja täten merkittävä mielipidevaikuttaja maassamme. Tutkielmassani tarkastelen asunnottomista alkoholisteista esitettyjä representaatioita. Representaation käsitteeseen kuuluu todellisuutta rakentava ja jäsentävä ulottuvuus, jonka myötä Helsingin Sanomissa esitetyt representaatiot olivat merkityksellisiä sen suhteen, kuinka ihmiset asunnottomiin alkoholisteihin suhtautuivat. Tutkielmani metodeina hyödynnän lähilukua ja kriittistä diskurssianalyysiä. Tekstimuotoisten representaatioiden lisäksi tarkastelen myös aiheeseen yhdistettyä visuaalista representaatioita, sekä eräitä TV-ohjelmia, jotka erityisesti herättivät keskustelua Helsingin Sanomissa.

Asunnottomista alkoholisteista käytyä keskustelua tarkasteltaessa on löydettävissä toisaalta Helsingin Sanomien toimituksellisessa sisällössä kehittyvä ajallinen kehityskulku, jossa suhtautuminen muuttuu toiseutta korostavasta kurin ja järjestyksen korostamisesta kohti sallivampaa hoidon ja huollon ajatusmallia. Samalla toimittajien oma ääni kuitenkin hiljeni uutisoinnissa, ja uutisointia toteutettiin pitkälti asiantuntijapuheenvuorojen kautta. Merkillepantavaa ovat asiantuntijaroolissa usein esiintyneiden poliisien kuri- ja kontrollipolitiikkaa kannattavat puheenvuorot aina tutkimusjakson loppuun saakka. Toimittajien äänen hiljentyessä kuitenkin kolumneissa nousi esille vahvasti 1960-luvun kulttuuriradikaalien linjaa edustavia äänenpainoja vuosikymmenen loppupuolella.

Merkittävä areena asunnottomista alkoholisteista käydylle keskustelulle oli yleisönosasto, jossa keskustelua käytiin pitkälti kahteen leiriin jakaantuneina. Asunnottomuuden ja alkoholismin yksilön sisäsyntyisinä asioina näkevät kirjoittajat toivoivat kuri- ja kontrollitoimenpiteitä, kun taas asunnottomuuden ja alkoholismin synnyssä yksilön ulkopuolisia seikkoja painottavat kirjoittajat olivat hoitotoimenpiteiden ja sallivuuden kannalla. Yleisönosaston kiivas keskustelu kiertyi vahvasti toiseuden teeman ympärille, ja heijasteli myös ihmiskäsitysten moninaisuutta. Yleisönosaston suhde laajempaan julkiseen mielipiteeseen on vain suuntaa antava, mutta se antaa osviittaa siitä, kuinka ristiriitaisesti asunnottomiin alkoholisteihin suhtauduttiin.