JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Elokuvat ovat aiempaa suuremmassa osassa lasten elämää. Siksi elokuvantekijöillä on suuri vastuu valita, millaisia teemoja, arvoja ja normeja he elokuvissa esittävät. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme lastenelokuvissa esiin tulevia tunnediskursseja, ja niiden sisällä olevia vallan viitekehyksiä. Lastenelokuvien tutkimus on painottunut englanninkielisiin elokuviin, mutta uutena antina tutkimuskentälle tuomme tässä tutkimuksessa vertailuun mukaan myös pohjoismaalaiset ja japanilaiset elokuvat.

Tutkimuksemme on laadullinen, ja tutkimusmetodimme on kriittinen diskurssianalyysi. Tutkimusmetodillemme tyypillisesti tarkastelemme aineistosta esiin tulevia diskursseja kriittisesti, sekä tuomme esiin vaienneita diskursseja. Teoreettisena näkökulmanamme toimii sosiaalinen konstruktionismi. Tutkimuksen aineisto koostuu 18 lastenelokuvasta, jotka ovat kolmelta eri alueelta: Pohjois-Amerikasta, Pohjoismaista ja Japanista, sekä kolmelta vuosikymmeneltä: 1980-, 1990- ja 2000-luvuilta.

Tutkimuksemme tarkoituksena on vastata neljään tutkimuskysymykseen: 1. Millaisia tunnediskursseja näistä elokuvista löytyy? 2. Millaisten tarinankerronnallisten keinojen avulla ne tulevat ilmi? 3. Miten vallankäyttö näkyy diskursseissa? 4. Millä tavoin diskurssit eroavat alueellisesti ja ajallisesti?

Nimesimme tutkimuksemme elokuvista yhteensä seitsemän tunnediskurssia: pahuusdiskurssi, tuntemattomuusdiskurssi, rakkausdiskurssi, yhteisödiskurssi, menetysdiskurssi, muutosdiskurssi ja valtadiskurssi. Tarkastelussa huomasimme, että vallankäyttö elokuvissa nousi esiin lapsille sopimattomina, totuutta vääristävinä tai puutteellisina representaatioina. Lisäksi tutkimuksemme osoittaa lastenelokuvien sisältävän alueellisia eroja tunnediskursseissa ja niiden sisällä olevissa teemoissa, kuten rakkaudessa, pahuudessa sekä naisoletettujen hahmojen kuvauksissa. Tutkimamme elokuvat sisältävät diskurssien osalta myös ajallisia muutoksia, jotka painottuvat eniten pohjoisamerikkalaisiin elokuviin.

Tuomalla esiin lastenelokuvista tunnediskurssien kautta löytyviä vallan viitekehyksiä, ja sitä kautta myös elokuvien vaienneita teemoja, tutkimuksemme osoittaa, että lastenelokuvien tutkimusta todella tarvitaan lisää. Mahdollisen jatkotutkimuksen avulla voidaan saada arvokasta lisätietoa vallankäytöstä elokuvissa ja sen vaikutuksista.