JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Entistä useampi ihminen asuu kaupungissa ja heille arkipäivän aistiympäristö on kaupunkimaisema. Kaupunkimaiseman piirteet, ja niiden vaikutukset ihmisiin, ovatkin kasvavan mielenkiinnon kohteena. Tässä tutkielmassa tarkastellaan Helsingin, Tampereen ja Oulun kaupunkimaisemia, ja sitä millaisia erilaisia skaalatasoja näiden kaupunkien maisemista on koettavissa. Erityisenä mielenkiintona on, miten paikallisuus, suomalaisuus, eurooppalaisuus ja globaalius välittyvät maisemista.

Tutkimuksen tieteenfilosofisina lähtökohtina ovat postmodernismi, poststrukturalismi ja fenomenologia. Erityisesti postmodernismiin ja fenomenologiaan kuuluvat erilaiset keholliset tutkimusmenetelmät. Tässä tutkimuksessa kaupunkien skaaloja etsitään kävelemällä kaupunkimaisemassa. Maisema ymmärretään fenomenologisesti lukuisien paikkojen muodostamana ketjuna. Fenomenologian ja ei-representationaalisen teorian johdattamana ajatuksena on, että kaupunkimaisema herättää tunteita ja affekteja, jotka ovat havaittavissa vain kokemuksellisen toiminnan kautta. Maisemassa kävelyä tukee maisemaa rakentavien symbolien semioottinen luenta, jonka avulla pyritään selvittämään, mitä skaalatasoa mikäkin kaupunkimaisemasta löytyvä symboli edustaa.

Tutkimus osoittaa, että tarkasteltavat kaupunkimaisemat ovat luonteeltaan kosmopoliittisia eli kaupunkimaisemiin mahtuu useita eri skaalatasoja rinnakkain. Myös yksittäisillä symboleilla voi olla merkitsijänä useita skaalatasoja. Toisaalta tarkastelu osoittaa myös sen, että eri skaalatasot vaikuttavat asettavan paineita toisille skaalatasoille. Maiseman rakentamisesta ja merkityksellistämisestä on käynnissä jatkuva kiista, ja ajan kuluessa maisema muuttuu dynaamisesti.

Erityisesti tarkasteltavista kaupunkimaisemista on koettavissa paikallisuuden ja suomalaisuuden tasot. Mutta havaittavissa on myös eurooppalainen ja globaali skaalataso, jotka osin ovat kaupunkimaisemassa jo banaalein, arkipäiväisin ja tiedostamattomin, tavoin läsnä. Maisemalla on vaikutusta identiteettiin, joten näiden tasojen näkyminen maisemassa saattaa ajan kuluessa vaikuttaa myös kaupungissa elävien ihmisten identiteettiin.

Tutkimus lähtee liikkeelle fenomenologisista periaatteista ja perustuu vahvasti tutkijan omaan keholliseen kokemuksellisuuteen. Näin ollen se ei tarjoa mahdollisuutta laajoihin yleistyksiin. Tutkimus osoittaa, että tarkasteltavista kaupunkimaisemista on koettavissa useita skaalatasoja hieman eri intensiteetein eri kaupungeissa. Jatkossa tarvitaan eri tutkimusmenetelmin toteutettavia tutkimuksia kaupunkimaiseman merkityksistä kaupunkilaisille. Lisäksi on tärkeää seurata kaupunkimaisemien muutosta, jotta kehityskulkuja voidaan ennakoida.