”Puhumalla ja esimerkin voimalla” : esi- ja perusopetuksen opettajien kokemuksia tunnekasvatuksesta
Luokkanen, Eevaleena (2021-11-16)
Luokkanen, Eevaleena
E. Luokkanen
16.11.2021
© 2021 Eevaleena Luokkanen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202112239470
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202112239470
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan esi- ja perusopetuksen opettajien kokemuksia tunnekasvatuksesta. Tunnetaidot ovat paljon puhuttu aihe ja niiden tärkeys lapsen elämässä tiedostetaan. Myös Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 velvoittaa opettajia toteuttamaan tunnekasvatusta opetustyössään. Opettajan koulutuksessa ei kuitenkaan tuoda riittävän selkeästi esille, mitä tunnekasvatus koulussa merkitsee ja miten sitä tulisi käytännössä toteuttaa. Tämä tulee esille myös aiemmin tehdyissä tutkimuksissa. Aihe on edelleen ajankohtainen niin koulussa tehtävän käytännön opetus- ja kasvatustyön kannalta kuin kehitettäessä opettajan koulutusta. Tutkimuskysymyksenä on, miten opettaja kokee tunnekasvatuksen ja itsensä tunnekasvattajana. Tutkimus on rajattu koskemaan esi- ja perusopetuksen opettajia.
Koulussa lapset ja nuoret kohdataan noin kymmenen vuoden ajan lähes päivittäin, jolloin kouluaika on hyvin merkityksellinen yksilön tunne-elämän kehittymisen kannalta. Tunne-elämän herkkyyskaudet ajoittuvat lapsuuteen ja nuoruuteen ja näiden kehitysvaiheiden aikana lapsi ja nuori on erityisen herkkä tunnekasvatukselle. Tunnetaitojen kehittyminen on useita vuosia kestävä prosessi, joka etenee vaiheittain lapsen kasvun ja kehityksen mukaan. Yksilölliset erot voivat olla kuitenkin isoja, joka ammattikasvattajalla on tärkeä tiedostaa sekä osata toimia työssään pitkäjänteisesti, huomioiden lapsen taitojen prosessimainen kehittyminen. Tunnekasvatuksen lähtökohtana tulee olla tietoisuus siitä, että lapselta ja nuorelta puuttuu tietoja ja taitoja, mutta niitä halutaan kehittää ja vahvistaa jokapäiväisillä toimintatavoilla.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu tunne, tunneäly, tunnetaidot sekä tunnekasvatus käsitteiden perustalle. Lisäksi tutkimuksessa tuodaan esille aiempia niin kotimaisia kuin kansainvälisiä tutkimuksia. Tutkimus on kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmänä kyselytutkimus. Tutkimusaineisto on kerätty avoimia kysymyksiä sisältävällä kyselylomakkeella ja analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Kyselyyn vastasi kymmenen esi- ja perusopetuksen opettajaa.
Tutkimustulosten mukaan tunnekasvatus on tärkeä osa koulun arkielämää. Tunnekasvatus toteutuu päivittäin osana koulun arkea, mutta myös suunniteluilla tunnekasvatustunneilla. Opettaja toteuttaa tunnekasvatusta vahvasti oman esimerkin voimalla, jolloin opettajan on tärkeä tunnistaa sekä omat että toisten tunteet, että voi ohjata ja opettaa tunnetaitoja myös oppilaille. Tunnekasvatuksessa pidetään tärkeänä niin kaikenlaisten tunteiden hyväksymistä ja tunnetaitojen opettamista kuin itsetuntemuksen sekä toisten tuntemuksen opettamista ja hyväksymistä. Arjen tilanteiden hyödyntämisen lisäksi tunnekasvatuksessa voi käyttää erilaisia konkreettisia välineitä ja tunnekasvatusmateriaaleja lapsen ikä, kehitystaso ja kulttuuritausta huomioiden.
Koulussa lapset ja nuoret kohdataan noin kymmenen vuoden ajan lähes päivittäin, jolloin kouluaika on hyvin merkityksellinen yksilön tunne-elämän kehittymisen kannalta. Tunne-elämän herkkyyskaudet ajoittuvat lapsuuteen ja nuoruuteen ja näiden kehitysvaiheiden aikana lapsi ja nuori on erityisen herkkä tunnekasvatukselle. Tunnetaitojen kehittyminen on useita vuosia kestävä prosessi, joka etenee vaiheittain lapsen kasvun ja kehityksen mukaan. Yksilölliset erot voivat olla kuitenkin isoja, joka ammattikasvattajalla on tärkeä tiedostaa sekä osata toimia työssään pitkäjänteisesti, huomioiden lapsen taitojen prosessimainen kehittyminen. Tunnekasvatuksen lähtökohtana tulee olla tietoisuus siitä, että lapselta ja nuorelta puuttuu tietoja ja taitoja, mutta niitä halutaan kehittää ja vahvistaa jokapäiväisillä toimintatavoilla.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu tunne, tunneäly, tunnetaidot sekä tunnekasvatus käsitteiden perustalle. Lisäksi tutkimuksessa tuodaan esille aiempia niin kotimaisia kuin kansainvälisiä tutkimuksia. Tutkimus on kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmänä kyselytutkimus. Tutkimusaineisto on kerätty avoimia kysymyksiä sisältävällä kyselylomakkeella ja analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Kyselyyn vastasi kymmenen esi- ja perusopetuksen opettajaa.
Tutkimustulosten mukaan tunnekasvatus on tärkeä osa koulun arkielämää. Tunnekasvatus toteutuu päivittäin osana koulun arkea, mutta myös suunniteluilla tunnekasvatustunneilla. Opettaja toteuttaa tunnekasvatusta vahvasti oman esimerkin voimalla, jolloin opettajan on tärkeä tunnistaa sekä omat että toisten tunteet, että voi ohjata ja opettaa tunnetaitoja myös oppilaille. Tunnekasvatuksessa pidetään tärkeänä niin kaikenlaisten tunteiden hyväksymistä ja tunnetaitojen opettamista kuin itsetuntemuksen sekä toisten tuntemuksen opettamista ja hyväksymistä. Arjen tilanteiden hyödyntämisen lisäksi tunnekasvatuksessa voi käyttää erilaisia konkreettisia välineitä ja tunnekasvatusmateriaaleja lapsen ikä, kehitystaso ja kulttuuritausta huomioiden.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31941]