JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Antibiootit ovat lääketieteen mullistaneita yhdisteitä, joita on käytetty toisesta maailmansodasta lähtien erilaisten tulehdussairauksien hoitoon, ja ne ovat mahdollistaneet muun muassa elinsiirrot ja syöpähoidot. Bakteerit kuitenkin nopean evoluutionsa johdosta kehittävät valintapaineen alla näille arvokkaille yhdisteille resistenssiä. Antibioottiresistenssi on suuri uhka terveydenhuollolle, ja infektioiden hoitamiseen on keksittävä uusia ratkaisuja antibioottien menettäessä tehoaan. Yksi ehdotettu ratkaisu on faagiterapia. Siinä hyödynnetään bakteerien luonnollisia vihollisia, bakteriofageja. Ne tunnistavat taudinaiheuttajan ja valjastavat niiden aineenvaihdunnan omaa lisääntymistään varten samalla tuhoten bakteerisolut. Tutkielman tarkoitus on selvittää faagiterapian käytännön mahdollisuuksia ja haasteita sekä vastata nykytiedon perusteella, kuinka realistinen vaihtoehto antibioterapian korvaaminen faagiterapialla on.

Kliininen tutkimustieto on vielä puutteellista, mutta faagiterapiaa on testattu sekä in vitro- että in vivo- olosuhteissa ja sellaisissa yksittäistapauksissa, joissa potilasta ei ole saatu hoidettua muilla keinoilla. Osassa testeistä ei ole havaittu tehoa, toisissa on raportoitu tehokas vaste. Vielä on tutkittava, mitkä tekijät estävät faagien käytön tietyissä tapauksissa. Näyttöä on esimerkiksi elimistön oman immuunipuolustuksen reaktiosta terapiassa käytettäviä vieraita faageja kohtaan sekä niiden kulkeutumisesta väärään osaan elimistöä. On myös mahdollista, että ristiriitaiset tulokset johtuvat osittain siitä, että käytetty faagi ei ole tunnistanut kyseistä taudinaiheuttajaa. Oleellinen ongelma on bakteerien kehittyminen resistentiksi myös faageja vastaan.

Toisin kuin antibiooti, faagit ovat organismeja, jotka siksi kykenevät evolutiiviseen kilpajuoksuun bakteereja vastaan. Tiedetään myös, että faagiresistenteiksi kehittyvät bakteerit voivat samalla muuttua herkemmiksi antibiooteille. Siksi resistenssin kehittyminen faageja vastaan ei ole samalla tavalla peruuttamatonta. Teoriassa faagien pitäisi olla niiden spesifisyyden ansiosta harmittomia elimistön kudoksille ja mikrobiomille. Silti on saatava lisätietoa niiden mahdollisista immunologisista haittavaikutuksista. Faagiterapian ongelmiin on esitetty ratkaisuksi geenimuuntelua, jolla voidaan muokata faagien ominaisuuksia sopiviksi käyttötarkoitusta varten, esimerkiksi laajentaa sen isäntäkirjoa. Muunneltujen faagien käyttöä on jo pienessä mittakaavassa harjoitettu onnistuneesti. Positiiviset testitulokset viittaavat faagiterapian olevan vakavasti otettava ratkaisumahdollisuus antibitoottiresistenssiin. Onnistuneet tapaukset, joissa infektio on saatu kokonaan parannettua, näyttävät faagien todella toimivan infektion hoidossa. Faagiterapian kehittäminen tehokkaaksi kliiniseksi menetelmäksi vaatii faagien toiminnan yksityiskohtaista ymmärtämistä.