JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tutkielmani kohdeteos on Maja Lundenin Mehiläisten historia (2016), jota käsittelen ilmastokirjallisuutena. Teoksessa on kolme kertojaa, ja heistä jokainen sijoittuu eri aikakaudelle. Kertojia yhdistää vanhemmuus sekä mehiläiset. Vanhemmuus on ilmastokirjallisuuden ohella toinen tutkielmassani käsittelemistä aiheista. Ilmastokirjallisuus käsittelee ilmastonmuutoksen vaikutuksia ympäristöömme, nostaa esiin mahdollisia kehityskulkuja ja varoittaa tulevasta: se on sukua dystopia- ja tieteiskirjallisuudelle. Käytän ekokriittistä kirjallisuudentutkimusta tulkitessani kohdeteostani, ja fokalisointia kertojien vanhemmuuden käsittelyyn. Fokalisointi nostaa toiminnasta esiin asioita, jotka ohjaavat toimijaa ja kertovat toiminnan syitä psykologiselta ja ideologiselta kannalta.

Kolmen eri aikakauden ja kertojen jatkumo antaa viitteitä kehityskulusta, joka on mahdollinen. Lunde on kirjoittanut tarinan, joka johtaa mehiläiskatoon ja ihmiskunnan rappeutumiseen. Se keskittyy teemoihin, jotka ovat ilmastokirjallisuudelle tyypillisiä: ihmisten tekojen seuraukset, tekojen ympäristövaikutukset ja tulevaisuus tuhoutuneessa maailmassa. Saadakseni jatkumon paremmin esille, olen järjestänyt teoksen luvut kronologiseen järjestykseen. Näin siirrymme menneisyyden kertojan luvuista nykyisyyteen ja siitä tulevaisuuteen. Aikatasoja vertaamalla ja kronologisesti etenemällä odotan aiempien tekojen seurausten konkretisoituvan paremmin kuin teoksen alkuperäistä järjestystä noudattamalla. Pienten tapahtumien sijaan tarkastelen suuria kokonaisuuksia.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat pitkän aikavälin muutoksia. Ihminen ei ole lyhyen elämänsä aikana pystynyt havainnoimaan näitä muutoksia, ja se on jäänyt tieteilijöiden tutkimusten todennettavaksi. Mehiläisten historiassa ensimmäinen aikataso sijoittuu vuoteen 1852 ja viimeinen vuoteen 2098, kaiken kaikkiaan 246 vuotta. Siinä ajassa mehiläisten tarhaamiseksi kehitellään tehokas keinopesä, hunajan tuotannosta ja pölyttämisestä nyhdetään kaikki irti, mehiläiset katoavat ja palaavat. Esitetyn kehityskulun syyt on esitetty uskottavasti ja perusteltu erilaisilla lähteillä jälkisanoissa. Kertojien tarkastelu fokalisaation faseteilla perustelee heidän tekojaan vanhempina. Psykologiset ja ideologiset fasetit saavat kertojat näyttäytymään emotionaalisina hahmoina, joilla on oma ideologia ja moraali. Samalla tavalla kaikki ihmiset perustelevat nykyisiä toimiaan vaikkapa ilmastonmuutoksen suhteen, omista lähtökohdistaan ja arvoistaan käsin. Kertojat kohtelevat lopulta mehiläisiä ja lapsiaan hyvin samalla tavalla. Teoksen ydinsanoma koskee tätä kohtelua ja asennetta: niin mehiläisiä kuin lapsiakaan ei voi kesyttää. Heille voi vain tarjota huolenpitoa.