Monenlaista kipua : verbit kolottaa, jomottaa, kivistää ja pakottaa syntaktis-semanttisessa tarkastelussa
Kangas, Milla (2022-03-29)
Kangas, Milla
M. Kangas
29.03.2022
© 2022 Milla Kangas. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202203291461
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202203291461
Tiivistelmä
Kognitiiviseen semantiikkaan nojautuvassa pro gradu -tutkielmassani tarkastelen kipua kuvaavien verbien kolottaa, jomottaa, kivistää ja pakottaa semantiikkaa. Koska tutkimukseni on syntaktis-semanttinen, analysoin myös verbien esiintymistä eri lausetyypeissä. Tutkimusaineistoni olen kerännyt Kielipankin Korp-konkordanssihakuohjelmalla Suomi24-keskustelupalstalta. Jokaisesta verbistä olen kerännyt 150 esiintymää, joten aineistoni sisältää yhteensä 600 tapausta.
Tutkimukseni syntaktisessa analyysissa selvitän, millaisissa lausetyypeissä tutkimani verbit esiintyvät. Saamieni tutkimustulosten mukaan verbit voivat esiintyä tunnekausatiivi-, intransitiivi-, transitiivi-, omistus- ja tilalauseissa. Yleisin esiintymiskonteksti on tunnekausatiivilause, mikä oli odotuksenmukainen tulos, sillä tutkimani verbit ovat tunnekausatiiviverbejä. Harvimmin verbit esiintyvät tilalauseissa. Syntaktisessa analyysissani tarkastelen myös sitä, ovatko lauseissa mahdollisesti esiintyvät subjektit semanttiselta rooliltaan kokijoita vai ärsykkeitä. Tutkimuksesta kävi ilmi, että ärsykesubjekti on aineistossani kokijasubjektia yleisempi. Tosin tutkimilleni verbeille on tavallisempaa esiintyä kokonaan ilman subjektia, sillä aineistoni lauseista vain 28 % sisälsi subjektin.
Tutkimieni verbien merkityksiä ja merkityseroja tarkastelen pääasiassa aktiivisen vyöhykkeen näkökulmasta. Tutkimukseni osoittaa, että verbien väliltä löytyy merkityseroja, sillä verbit aktivoivat aktiivisiksi vyöhykkeikseen eri ruumiinosia ja abstrakteja tarkoitteita. Vaikka verbit aktivoivat osittain myös samoja ruumiinosia, löytyy verbien kehystiedosta kuitenkin muita merkityksiä, joiden perusteella verbien merkitykset eroavat toisistaan.
Kolottaa-verbillä kuvataan useimmiten kehon eri kohtiin paikantuvaa kipua. Verbillä voidaan kuvata myös jonkin ruoka-aineen haluamista, kuten lauseessa Kahvihammastani kolottaa, jossa ilmaistaan, että henkilön tekee mieli kahvia. Jomottaa-verbillä ilmaistaan tyypillisimmin pään, hampaan tai selän kipua. Kivistää-verbi taas aktivoi useimmiten ruumiinosat pää, sukuelimet ja vatsa. Kivistää-verbi eroaa muista verbeistä siinä, että se ottaa muita verbejä useammin mentaalista tilaa kuvaavan roolin, jolloin se ilmaisee esimerkiksi harmitusta ja ärsyyntymistä. Pakottaa-verbi aktivoi useimmiten ruumiinosan pää, mutta verbillä ei aineistossani kuvata varsinaisesti fyysistä kipua, vaan esiin nousee ei sulla järki päätä pakota -idiomi, jossa pään pakottamisella viitataan henkilön tyhmyyteen fyysisen kivun sijasta.
Tutkimukseni syntaktisessa analyysissa selvitän, millaisissa lausetyypeissä tutkimani verbit esiintyvät. Saamieni tutkimustulosten mukaan verbit voivat esiintyä tunnekausatiivi-, intransitiivi-, transitiivi-, omistus- ja tilalauseissa. Yleisin esiintymiskonteksti on tunnekausatiivilause, mikä oli odotuksenmukainen tulos, sillä tutkimani verbit ovat tunnekausatiiviverbejä. Harvimmin verbit esiintyvät tilalauseissa. Syntaktisessa analyysissani tarkastelen myös sitä, ovatko lauseissa mahdollisesti esiintyvät subjektit semanttiselta rooliltaan kokijoita vai ärsykkeitä. Tutkimuksesta kävi ilmi, että ärsykesubjekti on aineistossani kokijasubjektia yleisempi. Tosin tutkimilleni verbeille on tavallisempaa esiintyä kokonaan ilman subjektia, sillä aineistoni lauseista vain 28 % sisälsi subjektin.
Tutkimieni verbien merkityksiä ja merkityseroja tarkastelen pääasiassa aktiivisen vyöhykkeen näkökulmasta. Tutkimukseni osoittaa, että verbien väliltä löytyy merkityseroja, sillä verbit aktivoivat aktiivisiksi vyöhykkeikseen eri ruumiinosia ja abstrakteja tarkoitteita. Vaikka verbit aktivoivat osittain myös samoja ruumiinosia, löytyy verbien kehystiedosta kuitenkin muita merkityksiä, joiden perusteella verbien merkitykset eroavat toisistaan.
Kolottaa-verbillä kuvataan useimmiten kehon eri kohtiin paikantuvaa kipua. Verbillä voidaan kuvata myös jonkin ruoka-aineen haluamista, kuten lauseessa Kahvihammastani kolottaa, jossa ilmaistaan, että henkilön tekee mieli kahvia. Jomottaa-verbillä ilmaistaan tyypillisimmin pään, hampaan tai selän kipua. Kivistää-verbi taas aktivoi useimmiten ruumiinosat pää, sukuelimet ja vatsa. Kivistää-verbi eroaa muista verbeistä siinä, että se ottaa muita verbejä useammin mentaalista tilaa kuvaavan roolin, jolloin se ilmaisee esimerkiksi harmitusta ja ärsyyntymistä. Pakottaa-verbi aktivoi useimmiten ruumiinosan pää, mutta verbillä ei aineistossani kuvata varsinaisesti fyysistä kipua, vaan esiin nousee ei sulla järki päätä pakota -idiomi, jossa pään pakottamisella viitataan henkilön tyhmyyteen fyysisen kivun sijasta.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31657]