JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää vähentääkö tai muuttaako kuuden viikon säännöllinen Tension & Trauma Releasing Exercises (TRE®)-harjoittelu änkyttävien aikuisten änkytysoireita. Tavoitteena oli myös selvittää, kokivatko osallistujat hyötyneensä TRE®-harjoittelusta tai kokivatko he harjoittelun vaikuttaneen elämäänsä muulla tavoin. Lisäksi tavoitteena oli saada tämän kehollisen menetelmän vaikutuksesta sellaista lisätietoa, jota voitaisiin hyödyntää änkytyksen kuntoutuksessa.

Tutkimus toteutettiin kvasikokeellisena interventiotutkimuksena, jossa osallistujien (N=5) kokemuksia kartoitettiin kyselyn avulla ennen ja jälkeen intervention. Osallistujat osallistuvat yhden päivän (3h) TRE®-kurssille, jonka jälkeen he harjoittelivat menetelmää käyttäen itsenäisesti kuuden viikon ajan. Osallistujat vastasivat änkytystään koskeviin kyselyihin ennen kurssia ja sitä seuraavan itsenäisen kuuden viikon harjoittelujakson jälkeen ja pitivät kotiharjoittelustaan päiväkirjaa. Osallistujien raportoima harjoitteluun käytetty kokonaisaika kuuden viikon jakson aikana vaihteli 1,2–9,6 tunnin välillä. Tutkimusaineiston pienen koon vuoksi, tulosten analysoinnissa ei käytetty tilastollisia menetelmiä, vaan tulokset on kuvattu vastausten keskiarvojen muutoksina. Myös osallistujien antamia avoimia vastauksia tarkasteltiin.

Tutkimuksen perusteella suurin osa osallistujista arvioi harjoittelujakson loputtua änkytyksensä vaikeustason säilyneen samanlaisena kuin ennen TRE®-harjoittelun aloittamista. Änkytysoireiden esiintymisessä ja änkytystilanteiden monipuolisuudessa havaittiin pientä muutosta negatiiviseen ja positiiviseen suuntaan. Änkytyksen yleiset negatiivisina pidetyt vaikutukset sekä sosiaalista tilanteista jättäytyminen pienenivät hieman tutkimusjakson aikana. Myös osallistujien itsearvioitu suhde omaan kehoon vaikutti hieman parantuneen. Stressiin ja uneen liittyvissä väittämissä havaittiin myös pientä muutosta negatiiviseen ja positiiviseen suuntaan. Osallistujien vastauksissa koskien harjoittelun hyödyllisyyttä oli suurta hajontaa eikä kukaan osallistujista pitänyt todennäköisenä suosittelevansa TRE®-harjoittelua muille änkyttäville henkilöille. Kaikki osallistujat kokivat harjoittelun vaikeustasoltaan joko neutraaliksi tai jokseenkin helpoksi.

Saatujen tulosten perusteella ei voida selkeästi päätellä vaikuttiko kuuden viikon TRE®-harjoittelu osallistujien änkytykseen suotuisasti. Tutkimuksessa havaitut änkytysterapian kannalta merkittävät kehityssuunnat on kuitenkin aiheellista huomioida. Tutkimuksen alustavien havaintojen ja siinä käsitellyn taustakirjallisuuden perusteella, TRE®:n ja muiden kehollisten menetelmien vaikuttavuutta änkytyksen hoidossa tulisi jatkossa tutkia perusteellisemmin.

Experiences of the use of TRE®-exercises among adults who stutter : a quasi-experimental intervention study

Abstract

The aim of this study was to examine whether six weeks of regular practice of Tension & Trauma Releasing Exercises (TRE®) would decrease or alter stuttering characteristics among adults who stutter. In addition, the aim was also to explore whether the participants found practicing TRE® useful in their lives. Finally, the study aimed at discovering information about the use of body-oriented practices that could be useful in stuttering therapy.

The study was conducted as a quasi-experimental intervention study and the participants’ (N=5) experiences were surveyed with a questionnaire form filled in by the participants prior to as well as after the intervention period. The participants took part in a one-day (3h) TRE® course and afterwards used the method independently for six weeks. The participants filled in stuttering related questionnaire forms prior to the course and after the six-week training period, as well as kept a journal of their independent practice. The participants reported spending a total of between 1.2 and 9.6 hours practicing independently. The sample size of the data was small and therefore no statistical analysis of the results could be made. The results of the study are given as changes in the mean values of the answers. Furthermore, the open-ended answers given by the participants were examined in the study.

The results of the study indicate that the self-evaluated severity of stuttering remained unchanged at the end of the intervention period. Minor changes to both negative and positive directions were observed in the prevalence of stuttering characteristics and in the diversity of situations where stuttering occurs. Slight decrease of negative stuttering behaviors and withdrawals from social situations were observed during the intervention period. Slight improvement of self-evaluated body image could be observed among the participants. Slight positive and negative changes related to stress and sleep were also observed. There was a great variety among the participants’ answers concerning the usefulness of TRE® practice. None of the participants found it likely to recommend TRE® to other people who stutter. All participants noted the level of difficulty in using the TRE® method either neutral or rather easy.

Based on the results of the study, it remains unclear whether the six weeks of TRE® practice had a favorable effect on stuttering among the participants. However, it is important to acknowledge the favorable trends concerning the decrease of the negative effects related to stuttering as well as the improvement of participants’ body image observed in this study. Based on these preliminary observations and the literature review of the present study, it would be important to study the use of TRE® and other body-oriented methods in stuttering therapy in more detail.