JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Parin kuluneen vuoden aikana varhaiskasvatuksen opettajien työuupumus on nostanut vahvasti päätään saaden aikaan aktiivista yhteiskunnallista keskustelua. Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n teettämän vuoden 2021 työolobarometrin mukaan varhaiskasvatuksen opettajista 70 % kokee työmäärän kasvaneen merkittävästi (Opetusalan työolobarometri, 2021). Työn epäkohdat ovat olleet esillä jo hyvän aikaa. Sen sijaan työn myönteisten tekijöiden näkökulma on jäänyt vähemmälle tarkastelulle. Työn epäkohtia on tärkeää tuoda esille työn kehittämisen kannalta. Saman aikaisesti alan myönteisen puheen tulisi olla myös enemmän näkyvillä, jotta varhaiskasvatuksen opettajan koulutus ja työ kiinnostaisi myös tulevaisuudessa.

Pro Gradu tutkimukseni on laadullinen tutkimus, jonka tavoitteena on lisätä ymmärrystä ja tuottaa lisää tietoa tutkimastani aiheesta. Tutkimukseni pureutuu erityisesti kahteen ajankohtaiseen eri teemaan: varhaiskasvatushenkilöstön välisiin kohtaamisiin sekä työn imuun. Teemat nivoutuvat toisiinsa tässä tutkimuksessa pyrkien selvittämään oululaisten varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia kohtaamisten ja työn imun välisestä suhteesta. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millaisissa tilanteissa varhaiskasvatuksen opettajat ovat kokeneet tulleensa kohdatuksi työssään muiden työntekijöiden kanssa? sekä 2) Millaiset arjen kohtaamiset edistävät työssä työn imun tunnetta? Tutkimukseni aineisto koostuu sähköisestä kyselystä, johon osallistui 25 Oulun kaupungin varhaiskasvatuksen opettajaa. Aineistoanalyysin olen toteuttanut aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä.

Työn imun kokemus on aiempien tutkimusten mukaan keskeinen työhyvinvointia edistävä tekijä, johon vaikuttavat useat eri osatekijät. Merkittävässä roolissa ovat muun muassa työyhteisön toimivat vuorovaikutussuhteet. Tuloksistani nousi esille, että varhaiskasvatuksen opettajat kokivat tulleensa kohdatuiksi arjen eri vuorovaikutustilanteissa, niin spontaaneissa kohtaamisissa, kuin lapsiryhmätyötä tauottavissa hetkissä. Työn imua lisänneitä kohtaamisia kuvattiin tilanteina, joissa välitetään myönteisiä tunteita, jaetaan työtä ja ideoita toisten kanssa, tilanteina, joissa on aikaa keskustelulle sekä autetaan toisia.

Keskeisiä tutkimukseni johtopäätöksiä ovat, että läsnäolevat kohtaamiset varhaiskasvatuksen opettajien arjessa ovat tärkeitä, joiden kautta työn imun tunne voi lisääntyä. Kohdatuksi tulemisen kokemuksia syntyy arjen eri hetkissä, joissa keskeistä on toisen työntekijän aito läsnäolo ja kuunteleminen. Varhaiskasvatuksen opettajien työssä kannetaan vastuuta yhdessä, jaetaan ideoita ja kokemuksia niistä yhdessä innostuen sekä koetaan huumori tärkeäksi. Työntekijöiden välisille kohtaamisille kaivataan kuitenkin enemmän aikaa, johon tulisi tietoisesti kiinnittää huomiota varhaiskasvatuksen arjessa.