JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Pro gradu -tutkielmani aihe on vokaalivartaloistuminen adjektiivijohdoksissa. Vokaalivartaloistuminen tarkoittaa morfologista muutosilmiötä, jonka seurauksena normitetun kielen mukaan konsonanttivartaloisia sananmuotoja on alettu korvata vokaalivartaloisilla muodoilla (esimerkiksi suurinta > *suurimpaa, olematonta > *olemattomaa). Pro gradu -tutkielmani on jatkoa kandidaatintutkielmalleni, jossa tutkin samoja johdosten vokaalivartalomuotoja erilaisin menetelmin. Tässä tutkielmassa tarkastelen vokaalivartaloisia adjektiivijohdosten partitiivimuotoja korpusaineistossa, jonka keräsin Kielipankin konkordanssihakuohjelmalla eli Korpilla. Aineisto on peräisin Suomi24- ja Ylilauta-keskustelupalstoilta.

Tutkimusaineistossani on yhteensä 493 lausetta, jotka sisältävät jonkin tutkimani johdoksen vokaalivartalomuodon. Valitsin tutkimukseeni neljä johdostyyppiä. Tutkimukseni johtimet ovat superlatiivijohdin -in, karitiivinen johdin -(mA)tOn sekä possessiiviset johtimet -(e)liAs ja -llinen. Valitsemani johtimet ovat produktiivisuudeltaan eriasteisia. Jokaisesta johdostyypistä valitsin kolme johdosta. Näin ollen tutkimiani sananmuotoja on yhteensä 12: *kauneimpaa, *suurimpaa, *viimeisimpää, *hyödyttömää, *viattomaa, *olemattomaa, *rauhallisea, *pilkullisea, *oleellisea, *kivuliaata, *uneliaata ja *kohteliaata. Tutkimistani johdoksista leksikaalistuneita ovat viimeisin, viaton, olematon, oleellinen sekä kohtelias.

Pro gradu -tutkielmani tarkoitus on selvittää, kuinka yleisiä tutkimani johdosten partitiivimuodot ovat internetkielessä. Tutkielmani analyysivaiheessa lähestyn aineistoa syntaktisesta näkökulmasta. Keskityn analyysissa siihen, millaisissa lausekkeissa ja missä syntaktisissa tehtävissä tutkimani vokaalivartaloiset partitiivit useimmin esiintyvät. Lisäksi keskityn siihen, millainen suhde johtimen produktiivisuudella ja johdoksen leksikaalistuneisuudella on vokaalivartaloisten esiintymien määrään.

Tutkielmani analyysissa käy ilmi, että superlatiivijohdosten vokaalivartaloiset partitiivimuodot ovat korpuksissa yleisimpiä — jopa 91 % aineistoni lauseista sisältää jonkin superlatiivijohdoksen partitiivimuodon. Suoritin aineistolle syntaktisen analyysin, eli järjestin aineistoni sen mukaan, mikä tehtävä tutkimallani sananmuodolla on lauseessa. Analyysissa selvisi, että tutkimieni adjektiivijohdosten yleisin tehtävä on toimia substantiivin kongruoivana määritteenä. Toiseksi yleisin tehtävä on adjektiivin substantiivinen käyttö. Neljä tapausta aineistoni adjektiivijohdoksista toimii AP:n edussanana eli tässä tapauksessa predikatiivina.

Aineistoni perusteella vokaalivartaloisen johdoksen sisältävän lausekkeen yleisin syntaktinen tehtävä on objekti. Yli puolet (noin 79 %) tutkimistani vokaalivartaloisista partitiiveista on osana lauseketta, joka toimii joko finiittisen lauseen tai infiniittisen lausekkeen objektina. Muut syntaktiset tehtävät aineistossani ovat adposition täydennys, predikatiivi, lukusanan täydennys, adverbiaali, e-subjekti ja komparatiivin täydennys. Analyysin tulosten perusteella tein päätelmän, että nominijohdoksissa vokaalivartaloistuminen etenee yleisesti ottaen lekseemi kerrallaan. Kuitenkin esimerkiksi superlatiivijohdoksissa vokaalivartaloistuminen on aineistoni perusteella melko pitkällä. Karitiivijohdoksissa vokaalivartaloistuminen näyttää olevan melko tiukasti kytköksissä myös johdoksen leksikaalistuneisuuteen.