JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Ikääntyneiden määrä tulee kasvamaan tulevina vuosina ja yhä useammalla ikääntyneellä on omia hampaita suussaan. Parodontiitin esiintyvyys ja vaikeusaste lisääntyvät ikääntymisen myötä parodontiitin kroonisen ja kumulatiivisen luonteen vuoksi. Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan iensairauksia oli 56 %:lla naisista ja 70 %:lla miehistä.

Ikääntyminen vaikuttaa parodontiumin kudoksiin ja parodontiitin etenemiseen. Ikenen epiteeli ohenee ja keratinisoituminen vähenee ikääntymisen myötä ja epiteelin läpäisevyys bakteerien antigeeneille lisääntyy. Ikenen sidekudoksen rakenne muuttuu karkeammaksi ja tiheämmäksi ja myös laadullisia ja määrällisiä muutoksia on raportoitu. Parodontaaliligamentissa ikääntyminen näkyy fibroblastien vähentymisenä ja epäsäännöllisempänä rakenteena, mikä on verrattavissa ikenen sidekudoksessa havaittuihin muutoksiin. Parodontaaliligamentin solut reagoivat herkemmin bakteerien stimulukselle ja mekaaniselle stressille mikä johtaa proinflammatoristen sytokiinien vapautumiseen ja siten alveoliluun resorptioon.

Parodontiitin yleiset riskitekijät eivät eroa merkittävästi muista ikäryhmistä, mutta tietyt tekijät vaikuttavat parodontiitin vakavuuteen ja heikentävät hoitotuloksia vanhemmissa väestöryhmissä. Tupakoitsijoilla on suurempi riski kiinnityskadon etenemiseen tupakoimattomiin verrattuna ja tupakointi on tärkein parodontaalisairauden etenemistä selittävä muuttuja. Ikääntymisellä ei ole merkittävää vaikutusta subgingivaalisen biofilmin koostumukseen, vaan biofilmin koostumus on hyvin samanlainen verrattuna nuorempiin ikäryhmiin.

Parodontiitti on alidiagnosoitu sairaus ja kuitenkin se voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Suun alueen infektioilla on todettu olevan yhteys moniin yleissairauksiin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin ja dementiaan. Diabeteksen ja parodontiitin välillä tiedetään olevan kaksisuuntainen suhde ja niiden hallinta vaikuttaa toisiinsa. Infektoitunut suu voi vaikuttaa myös ikääntyneen pureskelukykyyn ja ravitsemukseen.

Iäkkäillä potilailla parodontaalisairauksien hoidossa on huomioitava lääketieteelliset seikat, hammashoitoon pääsy ja kyky ylläpitää riittävää suuhygieniaa. Hoidon suunnittelussa tulee harkita vähemmän aggressiivisia hoitovaihtoehtoja ja hoito tulee suunnitella yksilön erityistarpeiden mukaan. Ennaltaehkäisevälle ja non-invasiiviselle hoidolle tulisi antaa enemmän painoarvoa parodontaalisairauksien hallitsemiseksi iäkkäällä väestöllä, jolla on samanaikaisia olemassa olevia sairauksia.