JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee musiikinopetuksen eriyttämistä. Tutkielman tavoitteena on selvittää ja kuvata niitä tekijöitä, joita musiikinopetusta eriyttäessä tulee ottaa huomioon. Lisäksi tutkielma esittelee Anssi Roihan ja Jerker Polson (2018) Viiden O:n mallin eriyttämisestä ja tutkii, millä tavoin kyseinen malli on sovellettavissa musiikinopetuksen eriyttämiseen. Olemme myös luoneet oman ehdotelmamme eriyttämisen mallista musiikinopetukseen. Mallimme pohjautuu Roihan ja Polson (2018) Viiden O:n malliin, laajentaen sitä musiikinopetukseen sopivaksi.

Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu kahdesta luvusta. Teoriaosan ensimmäisessä luvussa tarkastelemme eriyttämisen taustalla olevia tekijöitä. Eriyttämisen taustalla olevista tekijöistä käsittelemme oppimiskäsityksiä sekä oppilasryhmien moninaisuutta. Teoriaosan toisessa luvussa syvennymme tarkemmin siihen, mitä aikaisemmassa kirjallisuudessa sekä tutkimuksissa on kerrottu eriyttämisestä yleisesti sekä nimenomaisesti musiikinopetuksen osalta.

Tämä tutkielma on laadullinen tutkimus, joka ottaa vaikutteita fenomenologiasta. Tutkielman aineisto on kerätty puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Tutkimusjoukko koostuu neljästä (N = 4) musiikinopettajasta, jotka ovat opettaneet musiikkia peruskoulussa. Kahdella haastateltavista oli kokemusta myös opettajaopiskelijoiden opettamisesta. Haastateltavien työkokemus vaihteli yhden ja kolmenkymmenen vuoden välillä. Haastattelujen litteroinnin jälkeen analysoimme aineiston aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkielmamme toiseen tutkimuskysymykseen vastataksemme reflektoimme lisäksi Roihan ja Polson (2018) mallia analyysimme havaintoihin. Musiikinopetuksen eriyttäminen on laaja kokonaisuus, jossa huomiota täytyy kiinnittää niin käytännön toimintoihin, opettajan osaamiseen kuin oppilaslähtöisyyteenkin. Oppilastuntemuksen merkitys korostuu opetusta eriyttäessä, kun oppilaiden yksilölliset ominaisuudet, kyvyt ja tarpeet halutaan huomioida opetuksessa. Tutkielman perusteella voidaan sanoa, että Roihan ja Polson (2018) Viiden O:n malli soveltuu suurelta osin myös musiikinopetuksen eriyttämiseen.

Differentiation in the music classroom

Abstract

The aim of this master’s thesis is to describe the factors that must be taken into account when differentiating music teaching. In this thesis we present Anssi Roiha and Jerker Polso’s (2018) model of differentiation and examine whether it also can be applied to the context of music education. We also present our own proposal for a model on differentiating music education. Our model is based on Roiha and Polso’s model expanding it to suit music education.

The theoretical framework of the thesis consists of two chapters. In the first chapter of the theory section, we look at the factors surrounding differentiation. Among these factors, we discuss perceptions of learning and the diversity of student groups. In the second chapter of the theoretical part, we delve deeper into what has been said in literature and studies about differentiation in general and also specifically with regard to teaching music.

This is a qualitative study that takes influence from phenomenology. The material of this thesis was collected through a semi-structured interview. We interviewed four music teachers (N = 4) with a varying degree of practical experience in teaching music at elementary school level. The range of experience varied from a music teacher in their first year of teaching to a teacher with over thirty years of expertise in the subject. The material was analyzed with data-driven content analysis. To answer the research questions, we also reflected Roiha and Polso’s model to the findings of our study. Differentiation in music education is a broad entity, where attention must be paid to practical activities, teacher competence and student orientation. The importance of teachers’ awareness of student learning is emphasized when the individual characteristics, abilities and needs of students are taken into account in differentiated teaching. Based on this thesis, it can be said that Roiha and Polso’s model for differentiating is largely suitable for differentiating music teaching as well.